Ruotsalainen tyroksiinitutkimus

Moniko potilas ei saa apua tyroksiinista?

Ruotsalaisen Sköldkörtelföreningenin entinen puheenjohtaja päätti ottaa selvää, ja kysyi asiasta tyroksiinin käyttäjiltä tammikuun 16. päivästä huhtikuun loppuun 2015 asti.

https://docs.google.com/forms/d/1w7DwcMaXVN63YiOR-NguasVbS_6oJi7by9ExHcl_d0o/viewanalytics

Tutkimukseen vastasi 467 vain tyroksiinia käyttävää potilasta. Heistä 1,1 % tunsi saaneensa hyvän avun tyroksiinimonoterapiasta.

187 henkilöä oli käyttänyt tyroksiinia yli 10 vuoden ajan, 91 henkilöä 5-10 vuotta, 95 henkilöä 2-5 vuotta, 49 henkilöä 1-2 vuotta ja 45 henkilöä alle vuoden.

Yleisin annos oli 100 – 124 µg/vrk, jota käytti 140 potilasta. Seuraavaksi yleisin oli 125 – 149 µg/vrk, 101 potilasta. Annoskoot vaihtelivat alle 30 µg:sta yli 200 µg:aan.

Yleisimmät hoidosta huolimatta esiintyvät oireet olivat: henkinen väsymys päivän tehtävien jälkeen 86,1 %, fyysinen väsymys päivän tehtävien jälkeen 82,2 %, hidas aivotoiminta (vaikeuksia laskemisessa tai äskettäisten tapahtumien muistamisessa) 75,4 %, lihas- ja nivelkivut 75,4 %, lihominen 73,7 %, vähentynyt libido 69,8 %, kuiva iho 68,5 %, palelu 66,2 %.

Yleisimmät hoidosta huolimatta esiintyvät klassiset vajaatoiminnan merkit olivat: alhainen kehon lämpö 56,5 %, kylmä iho 45 %, kasvojen turvotus 41,8 %, turvotus silmäluomien yläpuolella 35,1 %, kulmakarvojen uloimman osan puuttuminen 32,5 %, matala leposyke 29,1 %, hitaat refleksit 26,6 %, karhea, paksuuntunut iho 22,7 %.

Sukupuolijakauma: miehiä 5 %, naisia 95 %.

1,1 % katsoo olevansa täysin vapaa kilpirauhasen vajaatoiminnasta, 87,2 % ei katso olevansa. 11,2 % ei osaa sanoa.