Etusivu » T3-monoterapia
Category Archives: T3-monoterapia
Tutkimuksia kilpirauhaslääkkeistä
Suomalaiset endokrinologit ovat sitä mieltä, että muuta kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoa kuin T4-monoterapia ei ole tutkittu, eikä tutkitakaan.
Suomalaisia endokrinologeja ei ole juurikaan näkynyt puhujina kansainvälisissä endokrinologien tapaamisissa.
Itse asiassa T4-monoterapiaa ei ole tutkittu lainkaan endokrinologien vaatimilla kriteereillä.
https://hypotyreoosi.wordpress.com/2014/11/24/t4-monoterapian-tieteellinen-perusta-osa-2/
Päättyneitä tutkimuksia:
T3-monoterapia todettiin täysin turvalliseksi tutkimuksissa:
T3:a käyttäneitä seurattiin 20 vuoden ajan Skotlannissa, eikä löydetty mitään vakavia terveysvaikutuksia! http://www.endocrine-abstracts.org/ea/0038/ea0038OC5.6.htm
Tanskalainen tutkimusryhmä tutki synteettistä yhdistelmää, ja julkaisi yhdistelmälle myönteisen raporttinsa vuonna 2009
Käynnissä olevia tutkimuksia:
Saksalainen suuri kokonaisuus, valmista odotetaan vuonna 2018. Ilmeisesti projektissa kehitetään myös uusia kilpirauhaslääkkeitä. Perusteluissa mainitaan, ettei tyroksiini yksinään riitä suurelle osalle potilaista.
http://www.thyroidtransact.de/
Yhdysvaltain puolustusvoimien vertaileva tutkimus T4, T4 + T3 ja eläinperäinen kilpirauhasuute, valmistunee vuonna 2018. Pilotti julkaistiin vuonna 2013, ja siinä puolet koehenkilöistä piti eläinperäistä kilpirauhasuutetta parempana kuin tyroksiinia.
https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT02317926
Yhdysvaltalainen lääkintätutkimus subkliinistä vajaatoimintaa sairastavilla vanhuksilla, mukana myös T3-monoterapia. Valmistunee vuonna 2019.
https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT02399475
Yhdysvaltalainen tutkimus yhdistelmälääkityksen T4 + T3 vaikutuksesta eri biomarkkereihin. Valmistunee 2019-2020. https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT03053115
(Aiemmin näitä on tutkinut tanskalainen tutkimusryhmä ylilääkäri Nygaardin johdolla: https://hypotyreoosi.wordpress.com/2014/10/17/tanskalaisia-tutkimuksia-yhdistelmaterapiasta-osa-3/ )
Vieraskirjoitus: Raskaana olevat kilpirauhasen vajaatoimintapotilaat eivät saa välttämätöntä T3-hormonia
Miten moni lapsi on asetettava vaaraan T3-puutoksen aiheuttamille vaurioille, ennenkuin raskaana olevien vajaatoimintapotilaiden hoitosuositukset alkavat soveltaa olemassa olevia tutkimustuloksia?
© thyroidhormones.wordpress.com
Raskaana olevien hypotyreoosipotilaiden hoitosuositus tuntee vain yhden kilpirauhasen tuottamista monesta hormonista, T4:n, synteettisessä muodossa Thyroxin. Syyksi ilmoitetaan, ettei kilpirauhashormoni T3 kuitenkaan läpäisisi istukkaa.
Esim. ruotsalaisella nettisivustolla Internetmedicin, jonne moni menee lukemaan asiantuntijoiden kirjoituksia, annetaan hoito-ohjeita ja tietoa osiossa ”Kilpirauhanen ja raskaus”:
”Vain T4 läpäisee istukan, ei T3, sen vuoksi yhdistelmähoidolla Liothyronin ja T4 olevien potilaiden tulee siirtyä T4-monoterapiaan raskauden ajaksi.”
Hoito Liothyroninilla: Yhdistelmähoidolla liotyroniini (T3) ja levotyroksiini (T4) olevat naiset on mahdollisuuksien mukaan hoidettava pelkällä levotyroksiinilla ennen raskautta. Syy tähän on, että T3, toisin kuin T4, ei läpäise istukkaa. Mikäli ei ole mahdollista luopua Liothyroninista, on huolehdittava riittävän korkeista, eli odottavien äitien viitealueella olevista T4-V-tasoista.”
Internetmedicin, 31. tammikuuta 2017
Mutta tämä ei pidä paikkaansa. T3 läpäisee istukan. Ja tämä on ollut tiedossa yli 60 vuoden ajan.
Kelly Landersin ja Kerry Richardin julkaisussa ”Traversing barriers – How thyroid hormones pass placental, blood-brain and blood-cerebrospinal fluid barriers” lehdessä Molecular and Cellular Endocrinology, kerrotaan yhteenvetona miten tieto istukan läpäisemistä kilpirauhashormoneista on lisääntynyt ajan kuluessa (1).
Kirjoituksesta käy ilmi, että jo 1960-luvun alussa oli osoitettu radiojodin avulla, että sekä T3 että T4 siirtyvät äidistä sikiöön. Näihin aikoihin mm. Fisher ym. osoitti tämän vuonna 1964 julkaistussa tutkimuksessa, ja huomauttivat myös että T3 siirtyy istukan läpi koko raskausajan ja myös suuremmassa määrin kuin T4 (2).
”Moreover, in humans triiodothyronine 131I has been observed to pass from the mother to the fetus more readily than thyroxine at all stages of pregnancy (4,7*).”
Fisher et al, 1964*
Landersin ja Richardin artikkelista käy myös ilmi, että 80-luvun alussa, kun oli havaittu D3-entsyymin korkeaa aktiviteettiä istukassa, oletettiin ettei kilpirauhashormoni T3 läpäise istukkakudosta. D3 on dejodinaasientsyymi joka muuttaa T4:n ”epäaktiiviseksi” T3:ksi (rT3) sekä T3:n T2:ksi. Mutta teoria siitä, että D3 ”suojaisi” kilpirauhashormonien siirtymiseltä osoittautui vääräksi saman vuosikymmenen lopulla, kun oli havaittu kiertäviä kilpirauhashormoneja sikiöillä, joiden oma kilpirauhastuotanto ei ollut mahdollista.
1990-luvun alkupuolelta alkaen on myös löydetty istukan kilpirauhashormonien läpäisyn kuljetusmekanismi. Kuljetus tapahtuu kalvoihin sitoutuneiden kuljettajaproteiinien avulla. Näistä MCT8 on spesifinen kilpirauhashormonien T3 ja T4 kuljettamiselle istukkaan, ja näyttää siltä että molemmat hormonit kulkevat sen läpi yhtä suuressa määrin. Muita kalvoihin sitoutuneita kilpirauhashormonien istukan kautta kuljettavia kuljettajaproteiineja ovat LAT1, LAT2, OATP1A2, OATP4A1 ja MCT10. Edelleen uskotaan niitä löydettävän lisää.
Tätä ”uutta” havaintoa että T3 läpäisee istukan, vastoin asiantuntijoiden lausumia, tulee jokaisen miettiä tarkemmin.
T3 tarvitaan, jotta naiset voisivat tulla raskaaksi, jotta raskaudet sujuisivat normaalisti, ja turvaamaan sikiön normaalin kehityksen ja erityisesti aivojen kehityksen, sillä T3 säätää mm. aivosolujen kehitystä, erikoistumista ja signalointia.
Pelkkä oletus, kuten nyt tehdään, että T4-monoterapia tuottaa vereen ja kudoksiin normaalin T3-pitoisuuden, on asia jota tieteellinen tutkimus ei koskaan ole kyennyt osoittamaan.
Miten monen lapsen, jolla on mahdollisesti T3:n puutos ja sen mukana hidastunut kehitys ja pahimmassa tapauksessa korjaamattomat vauriot, on vielä synnyttävä, ennenkuin kukaan uskaltaa kyseenalaistaa suosituksen, jonka mukaan raskaana olevat naiset eivät saa käyttää T3:a?
Voimme vain toivoa, että asiantuntijoiden suosituksiinsa käyttämä ajatuksenkulku, että ”T3:a ei tule käyttää, koska se ei läpäise istukkaa”, päivitetään ja että tunnustetaan olemassa oleva tieteellinen tutkimus ja sen mukana aletaan antaa raskaana oleville naisille yhdistelmähoitoa T3 + T4.
Kirjoittanut: Nina Oksa nina.oksa@gmail.com
Alkuperäinen ruotsinkielinen teksti: https://thyroidhormones.wordpress.com/2017/04/27/gravida-hypotyreospatienter-far-inte-det-nodvandiga-hormonet-t3/
© thyroidhormones.wordpress.com
FAKTAA
T3:a (trijodityroniini) on lääkkeessä Liothyronin, jota yli 8000 ruotsalaispotilasta käyttää. Ruotsissa Liothyronin on tavallinen reseptilääke.
T3:a on myös kuivatusta kilpirauhasuutteesta valmistetuissa lääkkeissä, jotka ovat erityisluvallisia. Kuivatusta kilpirauhasuutteesta valmistetuissa lääkkeissä, jotka usein lyhennetään NDT (natural desiccated thyroid), on mukana kaikki terveen kilpirauhasen erittämät kilpirauhashormonit. Näiden valmisteiden hormonipitoisuudet ovat lähes identtiset terveen ihmisen veren hormonipitoisuuksien kanssa. Näitä lääkkeitä on käytetty 1800-luvun lopulta asti, ja Ruotsissa niistä on raportoitu vain muutama haittavaikutus vuodesta 1965.
ATA:n suosituksissa vuodelta 2017 lukee, että T3 läpäisee istukan:
”Thyroid stimulating antibodies, ATDs, and most maternal thyroid hormones, can effectively cross the placenta barrier.”
2017 Guidelines of the American Thyroid Association for the Diagnosis and Management of Thyroid Disease During Pregnancy and the Postpartum
Viitteet:
- Landers K, Richard K. Traversing barriers – How thyroid hormones pass placental, blood-brain and blood-cerebrospinal fluid barriers. Mol Cell Endocrinol. 2017 Jan 30. pii: S0303-7207(17)30054-0. doi: 10.1016/j.mce.2017.01.041. PMID: 28153799
- Fisher DA, Lehman, Lackey C. Placental Transport of Thyroxine. J Clin Endocrinol Metab. 1964 May;24:393-400. No abstract available. PMID: 14169496
* Viitteitä Fisherin et al tutkimuksesta vuodelta 1964 (numerointi Fisheristä)
- Grumbach MM, Werner SC.Transfer of thyroid hormone across the human placenta at term. J Clin Endocrinol Metab. 1956 Oct;16(10):1392-5. No abstract available. PMID: 13367179
- Osorio C, Myant NB. The passage of thyroid hormone from mother to foetus and its relation to foetal development. Br Med Bull. 1960 May;16:159-64. No abstract available. PMID: 14429249
Hengenvaarallinen T3-annostus
Löysin kaksi espanjalaista tapausselostusta, joissa kerrotaan kilpirauhaslääkkeen T3 valtavasta yliannoksesta. Molemmissa potilas parani.
Ilmeisesti Valenciassa on ollut apteekki, joka on valmistanut liian vahvoja T3-valmisteita.
Koska T3:n puoliintumisajasta liikkuu erilaista tietoa, niin tummensin näiden artikkelien ilmoittamat puoliintumisajat.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12193311
Nuori nainen oli ottanut 1000-kertaisen T3-annoksen 8 päivän ajan, ja Valencian yliopistosairaalaan tuotaessa T3-V oli 4789 pmol/l (viite 3.5-6.5 pmol/l). Naista hoidettiin teho-osastolla. Onneksi T3:n puoliintumisaika on lyhyt. Tässä tapauksessa sen todettiin olevan noin 25,9 tuntia.
Toinenkin tapaus on Valenciasta, julkaistu 2003, eli vuotta myöhemmin kuin ensimmäinen tapausseloste.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14697084
Naiselta oli poistettu kilpirauhanen syövän takia, ja häntä oli pyydetty keskeyttämään väliaikaisesti tyroksiini viisi viikkoa myöhemmin tapahtuvan tutkimuksen vuoksi.
Jotta hänen oireensa pysyisivät kurissa kolmen ensimmäisen viikon aikana, hänelle määrättiin 25 µg T3-kapseli otettavaksi 8 tunnin välein (75 µg/vrk). Yhdeksän päivää myöhemmin hän valitti vatsakipua, pahoinvointia, oksentelua, 40 asteen kuumetta ja rintatuntemuksia.
Seerumin T3 (kokonais-T3) oli 575,2 nmol/l (1,1 – 2,9 nmol/l) 11 tuntia viimeisen kapselin ottamisesta.
Seuraavien kymmenen päivän aikana potilas kärsi sekavuudesta, kiihtymyksestä, korkeasta sydämen lyöntinopeudesta, korkeasta verenpaineesta, ummetuksesta ja myöhemmin ripulista, mutta hänellä ei ollut rytmihäiriöitä eikä kainalosta mitattu lämpötila ylittänyt 38 astetta C.
59 mittausta tehtiin seerumin kokonais-T3:sta, jotta saataisiin selville T3:n poistuminen. Arvioimme että korkein seerumin T3-pitoisuus viimeisen kapselin nauttimisen jälkeen olisi voinut olla 794,3 nmol/l, eli 397 kertaa korkeampi kuin normaali keskiarvo.
T3:n puoliintumisaika oli 24 tuntia 40 minuuttia. T3-pitoisuus normalisoitui 200 tuntia viimeisen kapselin ottamisen jälkeen, mutta kliiniset oireet kestivät vielä kolme vuorokautta sen jälkeen.
Farmakokineettiset mittaustulokset antavat ymmärtää, että myrkytys voi johtua siitä, että kapselit sisälsivätkin 5 mg T3, joka on 200 kertaa enemmän kuin lääkärin määräämä määrä.
Potilas oli siis ottanut 15 mg T3 vuorokaudessa.
Viidennen lääkärin oikeuksia rajoitettiin
Valvira palkitsi äskettäin omaa lääkäriäni rajoituksella.
Tämä lääkäri on ollut erinomaisen tarkka siitä, mitä tekee. Hän ei ole minun potilaana olon aikana määrännyt T3-monoterapiaa, mikä Valviran mukaan on ollut ainoa rajoitusten syy.
Varoitus tuli kesällä 2014 eläinperäisen lääkkeen määräämisestä. Nyt oli ilmeisesti jälleen kyse eläinperäisen lääkkeen käytöstä. Jäävi asiantuntija ei pidä siitä. Jäävi siksi, että hän on kannellut toisesta lääkäristä, ja hänestä itsestään on kanneltu.
Valvira ei ole suostunut kertomaan, mitä kokeita lääkärien tulisi ottaa ja mitä tutkimuksia pitäisi tehdä, mutta kertoo kyllä auliisti julkisuuteen ettei niitä ole otettu eikä tehty. Kyse on siis täydestä mielivallasta. Eikä tätä mielivaltaa tunnu kukaan valvovan.
Kaikki nämä tähän mennessä rajoituksen saaneet lääkärit ovat otattaneet huomattavasti enemmän laboratoriokokeita kuin ns. tavalliset lääkärit. Nythän tehdään jo muualla paljon puhelinkonsultointia, eli lääkärit eivät tapaa potilaitaan. Tämä on muiden lääkärien kohdalla täysin hyväksyttyä, mutta nämä lääkärit jotka tutkivat potilaitaan tarkemmin, saavat syytteet puutteellisesta seurannasta! Eikä heille siis kerrota, mikä olisi riittävä seuranta…
Kuka päättää tämän oppiriidan käsittelyn Valvirassa? Valviralla ei ole oikeutta osallistua oppiriitoihin.
Erään potilaan kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle
KANTELU 13.12.2015
Oikeusasiamies
Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
00102 Eduskunta
XXXXXX
s-posti: XXXX
Arvoisa oikeusasiamies,
Otan yhteyttä Teihin kannellakseni Sosiaali- ja terveysalan lupavirasto Valviran toiminnasta liittyen kilpirauhaspotilaiden hoitoon Suomessa. Kuvaan seuraavassa tilannetta, johon minä ja useat muut kilpirauhassairauksia potevat henkilöt ovat joutuneet valvovan viranomaisen toiminnan johdosta ja pyrin nostamaan esiin ne kohdat, jossa mielestäni viranomaisen toiminta on ollut joko moitittavaa tai suoraan lainvastaista.
Valviran päätös ja tilanteesta tiedottaminen
Sain yllättäen marraskuussa 2015 apteekista lääkettä hakiessani kuulla farmaseutilta, että ”potilaalle pyydetään ilmoittamaan, että häntä hoitavan lääkärin oikeuksia hoitaa kilpirauhassairauksia on rajoitettu ja tämän tulee etsiä uusi lääkäri ja muuttaa lääkitystään.” Apteekissa ei ollut tietoa perusteista, eikä valitusosoitetta antaa tiedoksi asiakkaalle. Mielestäni tämä osoittaa viranomaisilta puutteellista toimintaa tiedottaa muutoksista, vrt Laki potilaan asemasta ja oikeuksista luku 2, §3-4 sekä kohtuuttoman huonoa asiakaspalvelua. Lisäksi ainakin omalla kohdallani tilanne on johtanut potilaan heitteillejättöön, sillä uuden hoitavan lääkärin löytäminen on Valviran tutkintatoimien johdosta tosiasiallisesti mahdotonta, enkä koe itse voivani vastata hoidostani koska en ole terveydenhuollon ammattilainen, kuten Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä luku 1, §2 edellyttää.
Olen syvästi hämmentynyt siitä, että Valvira on yksipuolisella ilmoituksella päättämässä potilassuhteeni kilpirauhassairauttani hoitaneeseen lääkäriini NN:ään. Koen tulleeni asiasta viranomaisten taholta puutteellisesi informoiduksi, sillä en ole saanut mitään perustelua tälle päätökselle. Mielestäni viranomaisen toiminta ei tässä vastaa Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta, 5 luku, §20:ssä mainittuja periaatteita.
Olen seurannut keskustelua julkisuudessa ja tiedän, että Valvira on väliaikaisesti rajoittanut neljän lääkärin oikeuksia hoitaa potilaiden kilpirauhassairauksia ja että Valvira on hävinnyt hallinto-oikeudessa näiden lääkäreiden nostamia kanteita. Ensimmäinen prosesseista on tällä hetkellä käsittelyssä Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Puhun tässä kantelussa kuitenkin vain omasta puolestani ja kuvaan omaa tilannettani, sillä en edusta mitään potilasjärjestöä, lääkäriäni tms.
Sairauteni hoito ja lääkärini esimerkillinen toiminta
Olen 4X-vuotias aktiivisesti työelämässä, vaativassa johtotehtävässä toimiva nainen. Sairastuin reilut viisi vuotta sitten kilpirauhasen vajaatoimintaan. Ymmärtämättä mistä oli kysymys, hain oireisiini apua endokrinologilta. Oireeni olivat vaikeat: olin jatkuvasti todella väsynyt, palelin, hiukseni lähtivät, kynnet halkeilivat, iho oli kuiva ja painoni nousi pikku hiljaa kymmenellä kilolla, vaikken ollut muuttanut elintapojani vaan liikuin ahkerasti ja söin äärimmäisen terveellisesti ja tiedostaen. Endokrinologi tarkasti vajaa vuotta aikaisemmin otetut kilpirauhasarvoni, jotka olivat viitteiden rajoissa, eikä hän tämän jälkeen ollut kiinnostunut tutkimaan minua tarkemmin. Hän kysyi napostelenko huomaamattani ja ehdotti minulle, että söisin 600 kilokaloria päivässä siihen saakka kunnes olin tavoitepainossa. Koin tilanteen absurdiksi. Hoidin itseäni hyvin, liikuin ja ruokavalioni oli tarkkaan valittu. Olin aikaisemmin kuluttanut keskimäärin 2 000-2 200 kilokaloria päivässä ja ollut terve. Miksen nyt päässyt tutkimuksiin tai saanut hoitoa?
Toimin tuolloin menestyvänä yrittäjänä, mutta oloni edelleen huonontuessa päätin palata työsuhteeseen, jolloin minun ei yrittäjän tavoin tarvinnut vastata liiketoiminnastani vaan saattaisin tarvittaessa olla palkallisella sairaslomallakin. Siirryin vuoden 2012 alusta erään kansainvälisen konsernin henkilöstöjohtajaksi ja hain apua oireisiini työterveyshuollosta. Onneni oli, että silloinen personal trainerini sattui tietämään LL NN:n osaamisesta kilpirauhassairauksien hoidossa ja pääsin työterveyshuollon kautta hänen potilaakseen. Se pelasti terveyteni ja työurani.
NN on hoitanut minua nyt lähes neljän vuoden ajan vaivojaan säästämättä. Hoidon alkaessa hän teetti laajan kilpirauhaspaneelin sekä teki perusteellisen kliinisen tutkimuksen. Laboratoriotulosten ja muiden tutkimusten perusteella minulle diagnosoitiin Hashimoton tyreoidiitti huhtikuussa 2012. Käynnistimme tyroksiini-lääkityksen hitaasti annosta nostaen ja säännöllisin laboratoriokontrollein. Odotukseni olivat korkealla. Valitettavasti kehoni hylki tyroksiinia ja oloni meni koko ajan kohti huonompaa. Oireeni pahenivat. En jaksanut enää kokonaista työpäivää ilman, että vetäydyin lepäämään. Kognitiiviset taitoni heikentyivät ja ajatteluni hidastui, ääneni laski, kuuloni aleni ja painoni nousi edelleen kymmenen kiloa. Olin menettämässä työkykyäni, kun yhdessä NN:n kanssa päätimme kokeilla lääkityksen vaihtoa.
Aloitin NN:n johdolla marraskuussa 2012 T3 –lääkityksen hitaan nostamisen. Oloni lähti paranemaan eikä T3-hormoni aiheuttanut minulle mitään haittavaikutuksia tai sivuoireita. Matka oli kuitenkin pitkä, sillä selvisi, että kärsin kudostason hypotyreoosista ja matalasta, kroonisesta inflammaatiosta. NN hoiti minua kuitenkin uupumatta ja poissuljimme yksi kerrallaan erilaisia mahdollisia tulehduksen aiheuttajia. Pyrin myös kuntouttamaan itseäni liikkumalla ja poistamalla ruokavaliostani tulehdusta vauhdittavat aineet. Lopulta yli kolmen vuoden intensiivisen hoitojakson jälkeen, käytyäni 28 kertaa 3,5 vuoden aikana NN:n vastaanotolla tai laboratoriotutkimuksissa, saatoimme yhdessä NN:n kanssa todeta, että hoito oli auttanut ja voin nyt hyvin. Huolellisuuden tai säännöllisen seurannan puutteesta ei siis NN:n hoidon yhteydessä voida puhua. Koko hoitosuhteen aikana en ole saanut T3-lääkityksestä mitään haittavaikutuksia.
Hoidon aikana yritimme kertaalleen toukokuussa 2013 ottaa T3:n rinnalle tyroksiinin eli aloittaa ns. yhdistelmähoidon. Kehoni ei kuitenkaan sietänyt tyroksiinia vaan oireet palasivat jo alhaisella annostasolla, joten palasin T3-monoterapialle. Nyt kun vointini on ollut hyvä, ehdimme NN:n kanssa sopimaan, että pyrin laskemaan T3-annosta alaspäin ja kokeilemaan vielä kerran rinnalla tyroksiinia. Toivon, että tämä onnistuisi, sillä yhdistelmähoito tuntuu olevan poliittisesti korrektimpi kuin endokrinologien tyrmäämä T3-monoterapia.
Olen nyt tilanteesta todella ymmälläni. Minua hoitanut lääkäri, joka kirjaimellisesti auttoi minut takaisin hyvään elämänlaatuun, ja joka periksi antamatta, systemaattisesti ja huolellisesti pyrki löytämään ratkaisut oireisiini, ei voi enää jatkaa hoitoani. NN on vain antamassaan hoidossa minulle ja muille potilailleen noudattanut Hippokrateen valaansa: kuunnellut potilastaan ja pyrkinyt tarjoamaan turvallista hoitoa jatkuvassa seurannassa yhteistyössä potilaan kanssa ja potilaan parhaaksi. Miksi en ole saanut päätöksestä ja sen perusteista tietoa? Kuka nyt ottaa vastuun hoidostani ja sairauteni seurannasta? Mistä löydän lääkärin, joka suostuu hoitamaan minua tarvittaessa edelleen T3-monoterapialla?
Valviran toiminta, sen lainmukaisuus ja hyvä hallintotapa
Odotan valvovan viranomaisen noudattavan Suomen lakeja ja olen lähettänyt Valviraan kilpirauhasasioita käsittelevälle ryhmäpäällikkö Markus Henrikssonille selvityspyynnön seuraaviin kysymyksiini:
- Miksi T3-monoterapiaa antavia lääkäreitä ja hoitomuotoa demonisoidaan? Hoito on ollut käytössä maailmassa vuosikymmeniä (mm. J.F. Kennedy, Hillary Clinton) tutkitusti, tarkkaan seuratusti ja turvallisesti. Valviran nettisivustonkin mukaan hoitopäätöksiin saavat vaikuttaa pelkästään lääketieteelliset syyt, ei Käypä hoito -suositusten tai lääkäriyhdistysten masinoimat rajoitteet.
- Miksi käyttämäni hoitomuoto on huonompi kuin yhdistelmä- tai tyroksiinihoito, kun se kuitenkin on tervehdyttänyt minut ja muita potilaita Suomessa ja ympäri maailmaa? Onko minun ihmisarvoni matalampi siksi, että kehossani T4-hormoni ei ongelmitta käänny aktiiviseksi T3-hormoniksi? Jo Valviran nettisivustonkin mukaan Suomessa terveyspalveluita on annettava siten, ettei ihmisiä aseteta eriarvoiseen asemaan. Tätä edellyttää Laki potilaan asemasta ja oikeuksista luku 2, §3.
- Miksi potilasta ei kuunnella? Onko valvova viranomainen parempi asiantuntija hoitoni suhteen, kun viranomainen apteekin farmaseutin välityksellä kertoo minulle, että lääkitystäni tulee muuttaa? Mielestäni tämä sotii Laki potilaan asemasta ja oikeuksista luku 2, §6 tarkoitusta vastaan.
- Miten Valvira parantaa jatkossa asiakaspalveluaan? Miten lääkitystä käyttävät potilaat saavat perustelut tietoonsa tilanteessa, jossa Valvira rajoittaa lääkärin oikeuksia antaa hoitoa?
- Minkä juridisen perustelun mukaan potilas ei ole tässä tilanteessa asianosainen eikä näin ollen pääse antamaan lausuntoaan hoitavaa lääkäriään koskevaan prosessiin hallinto-oikeuteen? Eikö juuri potilas ole se, joka tilanteessa kärsii?
- Kantaako Valvira vastuun siitä, jos terveyteni heikkenee ja menetän työkykyni lääkityksellä joka ei sovi keholleni? T3-monoterapialla ei ole ollut minulle mitään haittavaikutuksia, mutta tyroksiinihoito on toistuvasti huonontanut vointiani merkittävästi. Työnantajalleni olen keskeinen resurssi, jonka työkunto on liiketoimintamme kannalta strategisesti tärkeä. En ole toistaiseksi saanut Valviralta vastauksia kysymyksiini.
Valvira on apteekin kautta saamani viestin perusteella kehottanut minua etsimään uuden hoitavan lääkärin ja vaihtamaan lääkitystä. Suomen valtion perustuslain §19 mukaan jokaisella on oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Lisäksi potilaan itsemääräämisoikeus on sosiaali- ja terveydenhuollon johtava periaate. Potilaslain mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Näin ollen potilaalla on oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon mukaan lukien lääkäriä tai lääkitystä koskevat valinnat kuten Laki potilaan asemasta ja oikeuksista luku 2, §6 toteaa. On vaikea ymmärtää Valviran kannanottoa tästä näkökulmasta.
Ensisijaisesti odotan, että saan jatkossakin hoitoa kilpirauhassairauteeni LL NN:ltä. Mikäli tämä ei ole mahdollista, odotan saavani valvovan viranomaisen edustajalta perustelut sille, miksi NN ei enää voi toimia lääkärinäni. Odotan, että asiassa noudatetaan Lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta luku 3, §11. Edelleen odotan, että viranomaiset, siinä tapauksessa osoittavat minulle sellaisen uuden hoitavan lääkärin, joka suostuu antamaan minulle tarvitsemaani hoitoa ja määräämään T3-lääkityksen, siten kuin Terveydenhuoltolaki luku 6 hoitoon pääsystä edellyttää.
Valviran toiminnan tosiasialliset vaikutukset, potilaan asema ja oikeusasiamiehen rooli
Olen huolissani potilaiden asemasta nykyisessä tilanteessa. Ymmärtääkseni kyseessä on lääkärien välinen oppiriita, jossa endokrinologit ja sisätautilääkärit ovat ilmiantaneet muita, kuten funktionaalisia lääkäreitä, potilaiden hoidosta perustuen omaan käsitykseensä kilpirauhassairauksien oikeasta hoidosta. Suomen Endokrinologiyhdistys ilmaisee selkeästi oman kantansa oikeana pitämäänsä lääkitykseen. Yhdistyksen 5.11.2014 julkaiseman hoitosuosituksen mukaan ”eläinperäisiä kilpirauhasuutteita sisältäviä valmisteita ei suositella hypotyreoosin hoitoon eikä synteettistä trijodityroniinia (T3) pidä yksinään käyttää hypotyreoosin hoitoon”.
Valviran 1.9.2014 antaman tiedotteen mukaan kyseessä ei ole koulukuntariita. Tämä on kuitenkin ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että Valvira yksipuolisesti kohdentaa tutkintansa juuri T3- tai eläinperäistä kilpirauhaslääkitystä määränneisiin lääkäreihin, ei tyroksiinilla potilaitaan hoitaviin lääkäreihin. Suomessa on yli 20 000 työikäistä lääkäriä. Valviran tietojen mukaan näistä noin 100 henkilöä on määrännyt T3- tai eläinperäistä kilpirauhaslääkitystä. Tutkinnan alla näistä lääkitystä määränneistä lääkäreistä on noin kymmenen. Voidaan siis selkeästi todeta Valviran kohdentavan tutkimuksensa yksipuolisesti.
Kohdentamalla tutkimuksensa yksipuolisesti Valvira seuraa endokrinologien hoitosuositusta ja näin toiminnallaan käytännössä tunnustaa, että kyseessä on oppiriita, jossa se itse on ottanut endokrinologien puolen.
Valviran tehtävä on hoitaa sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta- ja lupa-asioita, ei ottaa toiminnallaan kantaa lääketieteelliseen hoitoon ja lääkityksen valintaan. Vaikka Valvira kieltää ottaneensa kantaa lääkitykseen, on Valvira kohdentamalla tutkintansa ja sanktionsa tätä lääkettä määränneisiin lääkäreihin, tosiasiassa ottanut kantaa lääkitykseen.
Valvira toteaa, että hoitavan lääkärin tulee ohjata potilas hoitoon toiselle lääkärille, joka sitten vastaa lääkityksestä, hoidosta ja seurannasta. Valitettavasti tämä ei arjessa toteudu, sillä Valviran valikoiva toiminta näyttäytyy ajojahdilta niitä lääkäreitä kohtaan, jotka ovat määränneet T3- tai eläinperäistä kilpirauhashormonia. Se että Valvira on toiminut näin, on tämä johtanut lääkäreiden keskuudessa epävarmuuteen määrätä tätä lääkitystä. Tästä johtuen yksittäisen potilaan on käytännössä mahdotonta löytää lääkäriä, joka suostuu hoitamaan häntä tällä lääkityksellä. Näin ollen Valvira itse toiminnallaan heikentää potilasturvallisuutta. Tilanteessa kärsimään joutuvat potilaat, joiden hoito katkeaa ja/tai joiden lääkitystä pyritään yksipuolisesti muuttamaan muutoin kuin lääketieteellisin perustein.
Suomessa myytävät lääkkeet ovat turvallisia. Lääketurvallisuus kuuluu Fimean toimivaltaan, mutta toisin kuin Valvira, Fimea ei ole ottanut kantaa T3-hormonin käyttöön. Fimea tietää, että lääke on ollut käytössä vuosikymmeniä turvallisesti ja ilman raportoituja haittavaikutuksia. Julkisuudessa Fimea on todennut, että T3 on elimistön oma hormoni ja että mikä tahansa lääke väärin annosteltuna on elimistölle myrkkyä.
Mielestäni Valvira toiminnallaan ottaa vähintäänkin välillisesti kantaa asiaan, joka ei kuulu sen toimivaltaan. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa potilaat käytännössä tulevat Valviran toiminnan johdosta kohdelluksi eriarvoisesti mahdollisuudessaan saada hoitoa ja sellaista lääkitystä, joka sopii heidän keholleen. Edelleen katson, että Valviran toiminta on puolueellista ja se johtaa siihen, että kaltaisteni potilaat tulevat viranomaisen toiminnan vuoksi syrjityiksi ja heidän ihmisoikeutensa loukatuiksi.
Toivon, että oikeusasiamies tutkii kanteluni, toteaa Valviran toiminnan rikkovan Suomen lakeja ja hyvää hallintokäytäntöä sekä osaltaan ratkaisee tilanteeseen sopivat jatkotoimenpiteet. En ole itse ajanut asiaa tuomioistuimen kautta, mutta tiedän, että Valvira on haastanut lääkärini asiasta hallinto-oikeuteen.
Helsingissä 13. päivänä joulukuuta 2015
XXX
VTM, VP HR
Kommentti: Yleensä lääkärit ovat haastaneet Valviran eri hallinto-oikeuksiin.
Kommentti: ”potilaalle pyydetään ilmoittamaan, että häntä hoitavan lääkärin oikeuksia hoitaa kilpirauhassairauksia on rajoitettu ja tämän tulee etsiä uusi lääkäri ja muuttaa lääkitystään”. Valvira on toistuvasti ilmoittanut, ettei sillä ole mandaattia puuttua ihmisten lääkitykseen. Mitä tämä on, ellei puuttumista yksittäisen potilaan lääkitykseen?
Ruotsin uusi eduskunta-aloite kilpirauhassairauksien hoitosuosituksen laatimiseksi
Kolme sosiaalidemokraattien kansanedustajaa on laatinut tämän aloitteen.
http://www.riksdagen.se/sv/Dokument-Lagar/Forslag/Motioner/Behovet-av-nya-riktlinjer-for-_H3021401/
Aloite 2015/16:1401
Uusien suositusten tarve kilpirauhassairauksien ja autoimmuuniprosesseista johtuvien, samankaltaisia oireita aiheuttavien sairaustilojen hoitamiseksi
Aloite eduskunnalle
2015/16:1401
tekijä Ingela Nylund Watz ym. (S)
Ehdotus päätöslauselmaksi
- Eduskunta tukee aloitetta Uusien suositusten tarve kilpirauhassairauksien ja autoimmuuniprosesseista johtuvien, samankaltaisia oireita aiheuttavien sairaustilojen hoitamiseksi, ja ilmoittaa tästä hallitukselle.
Perustelu
Kilpirauhassairauksiin sairastuu vuosittain erittäin suuri määrä ihmisiä Ruotsissa. Näistä suurin osa on työikäisiä naisia. Hidas aineenvaihdunta, kilpirauhasen vajaatoiminta, on suuri kansansairaus jota nykyisin hoidetaan levotyroksiinilla. Lääkelaitoksen mukaan tällä hetkellä yli 440 000 henkilöä sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Näistä noin 3 700 käyttää täydentävää hoitoa Liothyronin-lääkkeellä. Diagnoosin saaminen kestää usein erittäin kauan, aika on potilaalle vaikea ja raskas, ja monet sairastuneet kertovat esimerkiksi vuosien jaksamattomuudesta, keskittymiskyvyttömyydestä, uniongelmista, painon noususta ja kivuista. Taudin kuva muistuttaa lisäksi muiden autoimmuunisairauksien oireistoa, mikä voi johtaa väärään hoitoon, huonoon elämänlaatuun ja suureen kärsimykseen. Liian monet väärän diagnoosin saaneet ja saavat hoidetaan esimerkiksi mielenterveys- ja masennuspotilaina masennuslääkkeillä.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan nykyiset hoitomenetelmät ovat peräisin 1960-luvulta, ja useimmin määrätään levotyroksiinilääkitys. Uudet tiedot osoittavat kuitenkin, ettei tämä hoito toimi kaikilla potilailla, ja että muut saatavilla olevat lääkkeet, Liothyronin ja kuivattu kilpirauhasuute, antavat paremman hoitovasteen. Erittäin harvalla ruotsalaispotilaalla on mahdollisuus saada näitä, kun ne ovat paremmin saatavilla ulkomailla. Tieto näistä muista hoitomenetelmistä Ruotsin sairaanhoidon piirissä on vähäistä ja sitä tulee parantaa. Myös muiden, samankaltaisia oireita kuin kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttavien muiden sairaustilojen tuntemusta on parannettava, jotta voitaisiin välttää väärää hoitoa. On kohtuutonta että monet, etupäässä naiset, pakotetaan vuosikausien lohduttomiin hoitokontakteihin, koska tieto ja hoitomenetelmät eivät kehity.
Kilpirauhassairaudet ja saman oirekuvan kuin kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttavat muut sairaudet ovat erittäin yleisiä, ja niistä kärsivät erityisesti naiset. Hoitotapa on peräisin 1960-luvulta. Sen vuoksi näille sairauksille on erittäin perusteltua laatia uudet hoitosuositukset. Uudet tiedot ja tutkimukset ovat saatavilla tämän työn perustaksi. Eduskunnan tulee antaa tämä tiedoksi hallitukselle mielipiteenään.
| Ingela Nylund Watz (S) | |
| Yilmaz Kerimo (S) | Azadeh Rojhan Gustafsson (S) |
Skotit tutkivat: T3 on turvallinen pitkäaikaiskäytössä
Safety review of liothyronine use: a 20 year observational follow up study
Enrique Soto-Pedre & Graham Leese
DOI:10.1530/endoabs.38.OC5.6 http://www.endocrine-abstracts.org/ea/0038/ea0038OC5.6.htm
Eräät potilaat käyttävät liotyroniinia (T3) vaihtoehtona tyroksiinille (T4). Eri tutkimukset ovat tarkastelleet mahdollisia hyötyjä, mutta on olemassa vain vähän tietoa T3:n turvallisuudesta verrattuna tyroksiiniin. Tähän tutkimukseen otettiin mukaan Taysiden alueen kaikki kilpirauhashormonikorvaushoitoa saaneet potilaat vuosilta 1993 – 2014 (n = 34 355, yhteensä 319 500 potilasvuotta). Kaikkiaan 33 955 potilasta sai pelkkää tyroksiinia, 327 sai liotyroniinia yhdistettynä tyroksiiniin ja 73 oli T3-monoterapialla (yhteensä 400 T3-käyttäjää). Käyttämällä potilaskohtaisia tunnistenumeroita voitiin yhdistää tiedot laboratoriokokeista, lääkemääräyksistä, sairaalakäynneistä, radiojodihoidosta ja väestörekisteristä.
Liotyroniinin aloittaneet potilaat olivat nuorempia (48 vs 59 v. P<0,001), mutta sukupuolijakaumassa ei ollut eroa (85 % naisia vs. 82 %). Heillä oli hoidon alussa suurempi todennäköisyys olla entisiä kilpirauhassyöpäpotilaita, heillä oli ollut liikatoimintaa, ja heitä oli hoidettu psykoosi- tai masennuslääkkeillä. Heillä oli pienempi todennäköisyys sairastaa sydän- ja verisuonisairauksia eikä heitä ollut hoidettu statiineilla.
Keskimääräinen seuranta-aika oli 9,3 vuotta (+/- 5,6 v). Sen jälkeen raportoitiin suhteelliset riskitekijät (HR) kun oli korjattu iän, sukupuolen, alkutilanteen TSH:n, kilpirauhaslääkemääräysten, ja kilpirauhassyövän tai liikatoiminnan aiheuttamat vaikutukset.
T3-monoterapiassa riski ei ollut kohonnut kuoleman, luunmurtumien, eteisvärinän tai sydänsairauden kohdalla. Heidän kohdallaan mielenterveysongelmien riski oli koholla (HR 3,27; 1,02 – 10,52).
Yhdistelmäterapialla ei ollut kohonnutta riskiä edes mielenterveysongelmille. Heillä esiintyi enemmän psyykoosilääkkeiden käyttöä (HR 2,26; 1,64 – 3,11).
Pitkäaikainen T3-monoterapian käyttö korkean verenpaineen hoidossa parantaa sydänterveyttä
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26254335 doi: 10.1152/ajpheart.00431.2015
Eläinkokeet ovat osoittaneet että korkea verenpaine johtaa sydänkudoksen hypotyreoosiin (kilpirauhashormonien puutteeseen), tilaan joka itsessään voi johtaa sydämen vajaatoimintaan. Tutkimusryhmä on aiemmin osoittanut, että lyhytaikainen kilpirauhashormonihoito sydämen vajaatoiminnassa on eduksi. Tämä tutkimus testasi hypoteesia, jonka mukaan terapeuttinen, pitkäaikainen T3-hoito saattaa ehkäistä tai vähentää sydämen vajaatoimintaa. Naaraspuolisia rottia hoidettiin suun kautta annettavalla fysiologisella T3-annoksella (0,04 µg/ml) 12 – 24 kuukauden ikäisinä. Samanikäiset naaraspuoliset rotat olivat vertailuryhminä edustaen korkean verenpaineen ryhmää ja tervettä ryhmää. Seerumin ja sydänkudoksen T3-tasojen palauttaminen normaaliksi liittyi muuttumattomaan pulssiin ja merkittävästi parantuneeseen vasemman kammion systoliseen toimintaan ja kollageenitasoon. Pitkäaikainen korkea verenpaine rotissa johti siis krooniseen matalaan T3-tasoon seerumissa ja sydänkudoksessa. Pitkäaikainen matala-annoksinen T3-hormonihoito oli turvallinen. Vaikka sydämen vajaatoimintaa ei voitu täysin ehkäistä ilman verenpainelääkettä, T3 saattaa tarjota lisäetuja täydentävänä hoitona ja parantaa diastolista toimintaa.
12 kuukautta on puolet näiden rottien eliniästä.
Korkea verenpaine on merkittävä syytekijä diastoliselle sydämen vajaatoiminnalle, jossa rentoutuminen sydämen supistumisten välissä muuttuu. Noin puolet sydämen vajaatoimintaa sairastavista ihmispotilaista kärsii tästä sairaustyypistä. Suurin osa näistä potilaista on iäkkäitä naisia joilla on korkea verenpaine. Tällä hetkellä sairauteen ei ole tehokasta hoitoa.
T3-hoito ehkäisi tehokkaasti korkean verenpaineen aiheuttamaa sydämen jäykistymistä.
Professori Gerdes on julkaissut 32 eläintutkimusta, jotka osoittavat että kilpirauhashormonitasojen normalisointi on yhteydessä rottien ja hiirien sydänterveyteen.
Nyt haasteena on selvittää, hyötyisivätkö ihmisetkin vastaavalla tavalla. Mikäli sydänsairauksien tuloksia voitaisiin parantaa nostamalla sydämen kilpirauhashormonitasoja, voisimme pelastaa ihmishenkiä ja säästää miljardeja dollareita terveydenhoitokustannuksissa.
Vuonna 2014 Molecular Medicine-lehdessä julkaistu tutkimus osoitti, että pienten kilpirauhashormoniannosten antaminen diabetesta sairastaville rotille nosti niiden sydänten kilpirauhashormonitasot normaaleiksi, ja ehkäisi sydäntoiminnan rapautumisen, huonojen geenien ilmenemisen ja patologian. Tätä aiemmin Journal of Cardiac Failure-lehdessä julkaistu tutkimus osoitti että kilpirauhashormonihoito rotilla vähensi huomattavasti eteisvärinän esiintymistä. Vuonna 2013 julkaistu tutkimus Journal of Translational Medicine-lehdessä osoitti että sydänkohtauksen aikana rotille annetut kilpirauhashormonit pienensivät sydänlihaskatoa huomattavasti ja paransivat sydämen toimintaa.
Professori Gerdesin mielestä sydänpotilaiden hoito kilpirauhashormoneilla on kärsinyt vanhentuneisiin tutkimuksiin perustuvista mielipiteistä. Näissä vanhoissa tutkimuksissa käytettiin vaarallisen suuria kilpirauhashormoniannoksia.
Uusissa tutkimuksissa olemme pyrkineet osoittamaan turvallisten kilpirauhashormoniannosten tehon, ja olemme nähneet uskomattomia tuloksia monissa tutkimuksissa. Sydämen toiminta, geenien ilmeneminen ja kollageenin määrä on parantunut dramaattisesti pelkästään sydämen kilpirauhashormonimäärän normalisoimisen vuoksi. Tutkimusten perusteella meidän pitäisi voida soveltaa vastaavaa, turvallista hoitoa ja seurantaa kliinisiin kokeisiin ihmisillä. Asiantuntijat varoittivat aikanaan että betasalpaajat ovat liian vaarallisia käytettäväksi sydämen vajaatoiminnasta kärsiville potilaille. Mutta tämä ajatus osoitettiin vääräksi, ja betasalpaajia käytetään nyt vakiolääkkeenä sydämen vajaatoiminnassa. Ennustan että sama tulee aikanaan tapahtumaan kilpirauhashormoneille laajan diastolisesta sydämen vajaatoiminnasta kärsivän potilasryhmän kohdalla. Tässähän on kyse vain normaalien kilpirauhashormonitasojen palauttamisesta sydänsairailla, ei sydämen liikastimuloinnista.
Trijodityroniini vaikeahoitoisen masennuksen hoidossa
Tanskan terveyshallinnon sivulla on ohjeita masennuksen hoitoon. Luku 8.6 käsittelee vaikeahoitoista masennusta, jossa siis tavanomaisesti käytettävistä lääkkeistä ei ole apua.
https://sundhedsstyrelsen.dk/publ/publ2007/plan/sfr/sst_dep.rapport.pdf
I flere danske og udenlandske behandlingsvejledninger anbefales det, at man ved manglende effekt skifter til et antidepressivum med en anden farmakodynamisk virkningsprofil 127, 152, 159 . SBU-rapporten konkluderer, at der er begrænset belæg for nytten ved at skifte mellem præparater med forskellig effekt på det noradrenerge og serotonerge system, men der er et presserende behov for flere studier.I et netop publiceret systematisk review har man opgjort nytten af at skifte fra ét præparat til et andet inden for SSRI-gruppen 160 . Konklusionen er, at der ikke er videnskabelig dokumentation for nytten af et sådant skift.Der findes videnskabeligt belæg for potensering af behandlingen med lithium (evidensstyrke A). En velgennemført metaanalyse af placebokontrollerede undersøgelser viser, at potensering af TCA, fluoxetin og citalopram med lithium medfører effekt i løbet af 14 dage hos 50% af patienterne mod 23% ved potensering med placebo (NNT = 3,7) 161 .En undersøgelse fra 2006 tyder på, at potensering med trijodthyronin (T3) har samme effekt som potensering med lithium (evidensstyrke A) 162 .
Useissa tanskalaisissa ja ulkomaisissa hoito-ohjeissa suositellaan että vaihdetaan eri tavalla vaikuttavaan masennuslääkkeeseen, jos lääke ei auta. SBU-raportti (Ruotsi) toteaa että lääkkeen vaihtamisesta saatava hyöty on rajallinen, mutta että tarvitaan kipeästi lisätutkimuksia. Hiljattain julkaistussa systemaattisessa katsauksessa on selvitetty lääkkeen vaihdon hyötyjä SSRI-ryhmän sisällä. Lopputulos on, ettei sellaisen vaihdon hyödyistä ole tieteellistä perustaa. Sen sijaan on olemassa tieteellistä näyttöä litiumlisästä (näyttöarvo A). Hyvin tehty plasebokontrolloitujen tutkimusten meta-analyysi osoittaa, että TCA:n, fluoksetiinin ja sitalopraamin vahvistaminen litiumilla tuottaa tulosta 14 päivän sisällä 50 %:lla potilaista ja 23 %:lla potilaista plasebolla (NNT = 3,7). Vuonna 2006 tehty tutkimus osoittaa, että vahvistaminen trijodityroniinilla (T3) on yhtä tehokasta kuin litiumilla (näyttöarvo A).
After a mean of 9.6 weeks (SD=5.2) of treatment, remission rates were 15.9% with lithium augmentation and 24.7% with T(3) augmentation, although the difference between treatments was not statistically significant. Lithium was more frequently associated with side effects (p=0.045), and more participants in the lithium group left treatment because of side effects (23.2% versus 9.6%; p=0.027).
Keskimäärin 9,6 viikon hoidon kuluttua (SD = 5,2) remissiossa oli 15,9 % litiumtehostuksella ja 24,7 % T3-tehostuksella, vaikka ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Litium aiheutti enemmän haittavaikutuksia (p = 0,045) ja useampi litiumryhmän potilas jätti hoidon kesken sivuvaikutusten vuoksi (23,2 % vs. 9,6 %; p = 0,027).
142 potilaan joukossa tehty tutkimus siis osoitti, että T3 on turvallisempi tehoste masennuslääkkeelle kuin litium, ja se auttaa paremmin.
Malcolm Kendrick kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidosta
Kilpirauhaspotilaita kohdellaan kuin lapsia
Malcolm Kendrick on skotlantilainen lääkäri.
I am not going into further detail of how T4 binding and conversion in various organs can be affected by stress hormones, inflammation, trauma, adrenal insufficiency, lack of converting enzymes in tissues, and infection of various sorts. I shall just keep this simple by stating that it is possible to have enough T4, even T3 in your bloodstream, but these hormones have reduced ‘bioavailability’. This is not crank ‘woowoo’ stuff. This is real and measurable and you can find studies on this in peer-reviewed medical journals.
En aio puhua sen enempää siitä, kuinka stressihormonit, tulehdukset, traumat, lisämunuaisten vajaatoiminta, muuntoentsyymien puute kudoksissa ja erilaiset infektiot vaikuttavat T4:n sitoutumiseen ja muuntoon eri elimissä . Aion vain sanoa että T4 ja jopa T3 voi olla hyvällä tasolla veressä, mutta näitä hormoneja ei ole tarpeeksi käytettävissä. Tämä ei ole mitään huuhaata. Tämä on todellista, se on mitattavissa, ja siitä on olemassa vertaisarvioituja tutkimuksia jotka on julkaistu arvostetuissa lääketieteen julkaisuissa.
So we have an interesting medical conundrum, do we not? On one hand, doctors are more than eager to prescribe antidepressants at the drop of a hat, based entirely on the patients reported symptoms. No need for any blood tests, and no evidence that they work for the vast majority of people.
Meillä on siis edessämme mielenkiintoinen lääketieteen pulma, vai mitä? Toisaalta lääkärit ovat innokkaasti määräämässä masennuslääkkeitä, pelkästään potilaan kertomien oireiden perusteella. Mitään verikokeita ei tarvita, eikä mitään todisteita että ne toimivat valtaosalla potilaista.
On the other hand, if a patient dares to say that they feel better taking T4 when their blood tests are normal, or if they say they feel better taking a combination of T3 and T4/NDT, they are dismissed as ‘somatising.’ Which is a posh medical way of saying, you are making your symptoms up and we don’t believe you. Equally, if a patient complains of continuing symptoms and that they don’t feel better when they are taking T4 (or T3 and T4) and their blood test results show ‘normal’ they are again accused of ‘somatising’
Toisaalta, mikäli potilas uskaltaa sanoa voivansa paremmin tyroksiinilla, kun heidän laboratorioarvonsa ovat viitteissä, tai hän sanoo voivansa paremmin synteettisellä yhdistelmällä T3 + T4, tai eläinperäisellä lääkkeellä, häntä pidetään ”somatisoivana”. Tämä on hienostunut lääketieteellinen tapa sanoa että olet keksinyt oireesi, enkä usko sinua. Tai jos potilas valittaa jatkuvia oireita lääkityksestä huolimatta, ja laboratoriokokeet ovat viitteissä, häntä syytetään jälleen ”somatisoinnista”.
The world, my friends, has gone nuts and, in a bitter irony, the medical profession – at least in this area – has become institutionally paternalistic.
Ystävät, maailma on tullut hulluksi, ja katkeran ironista on, että lääkärikunta on ainakin tällä alueella tullut holhoavaksi.
Now I have looked long and hard, and I have found no evidence, from anywhere, that giving T3, in the dose that’s needed, causes any significant medical problems, and I have listened to repeated testimony from people who feel they have greatly improved.
Olen tutkinut asiaa tarkkaan, enkä ole mistään löytänyt minkäänlaisia todisteita siitä, että T3:n antaminen tarvittavalla annoksella aiheuttaisi minkäänlaisia merkittäviä ongelmia, ja olen kuunnellut toistuvia kertomuksia potilailta jotka kokevat saaneensa siitä suuren avun.
I now firmly believe that the medical profession is currently doing these people a great disservice, and that the guidelines on the treatment of ‘hypothyroidism’ are rigid, autocratic, and just plain wrong (for a significant minority).
Uskon nyt vakaasti, että lääkärikunta tekee näille potilaille karhunpalveluksen, ja että kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitosuositukset ovat jäykkiä, autokraattisia ja kertakaikkisen vääriä (huomattavalle vähemmistölle).
Hypothyroidism is easily diagnosed and more often than not, easily treated with L-thyroxine only. However, what is being missed by everybody is that over…15% of the thyroid community – millions worldwide – have a normally functioning thyroid GLAND, but the hormone it is secreting is not getting into the cells where it does its work. These are the folk who need T3, in combo. with T4, T3 alone or in NDT. The teaching curriculum makes no mention of the possibility of a non-thyroidal condition where patients suffer the same symptoms and signs of hypothyroidism that may need to be treated with a different medication or hormone. When these patients complain of continuing symptoms when treated with L-T4 monotherapy, many are given an incorrect diagnosis of ME, CFS, FM, depression, functional somatoform disorder – or even old age blah, blah, blah – and sent on their way without further investigation or treatment. This is a serious business, which the RCP and BTA choose to ignore.
Kilpirauhasen vajaatoiminta on helppo diagnosoida ja useimmiten helppo hoitaa tyroksiinimonoterapialla. Mutta yli 15 % kilpirauhaspotilaista, miljoonat, omistavat normaalisti toimivan KILPIRAUHASEN, mutta sen erittämät hormonit eivät pääse toimimaan soluissa. Nämä potilaat tarvitsevat T3:a, joko yhdessä tyroksiinin kanssa, yksinään tai eläinperäisessä kilpirauhasvalmisteessa. Lääkärien koulutuksessa ei kerrota kilpirauhasen ulkopuolisesta ongelmasta, jossa potilaat kärsivät samoista kilpirauhasen vajaatoiminnan merkeistä ja oireista, joita voidaan hoitaa eri hormonivalmisteella. Kun nämä potilaat valittavat jatkuvista oireista tyroksiinihoidolla, monelle annetaan väärä masennus-, krooninen väsymysoireyhtymä- tai somatisaatiodiagnoosi, tai jopa ikääntymisdiagnoosi, bla bla bla, ja heidät lähetetään tiehensä ilman jatkotutkimuksia tai hoitoa. Tämä on vakava asia, jonka lääkärijärjestöt ovat päättäneet jättää huomiotta.
Lääketiede – tiedettä vai uskontoa?
Of course the parallels between medicine and religion have always been obvious to anyone who has eyes to see. The patient consultation as confessional. The use of long latin words that the patient cannot understand. The rituals and incantations of medicine have clear parallels with religion. Or would that be the other way round. You could go on and on.
Lääketieteen ja uskonnon väliset yhteneväisyydet ovat aina olleet selkeästi nähtävissä niille, joilla on silmät. Potilaskäynti tunnustuksellisena. Pitkien latinankielisten sanojen käyttö, joita potilas ei ymmärrä. Rituaalit ja loitsut muistuttavat selvästi uskontoa. Tai päinvastoin. Ja niin edelleen.
It is easy to understand why many aspects of medicine and religion mirror each other. Particularly if we look at one very important aspect of religion. Namely, protection against terrible things happening to you. Humans, once they became aware of their mortality, very rapidly felt the need for protection against an unpredictable and dangerous world. Earthquakes, storms, crop failures, plagues, early death… that type of thing.
On helppo ymmärtää miksi monet lääketieteen ja uskonnon aspektit heijastelevat toisiaan. Varsinkin jos tarkastellaan yhtä uskonnon tärkeää näkökulmaa, suojaamista kamalilta tapahtumilta. Kun ihmiset tajusivat oman kuolevaisuutensa, he alkoivat tarvita suojaa ennalta-arvaamattomilta tapahtumilta ja vaaralliselta maailmalta: maanjäristyksiltä, myrskyiltä, katovuosilta, rutolta, varhaiselta kuolemalta.
Thus, although in many ways, medicine became more scientific, it maintained of the key social functions previously carried out by religion. ‘We can stop bad things happening to you. You do not need to be frightened. If you do as we say’
Lääketiede kehittyi ajan mittaan tieteellisemmäksi, mutta se säilytti sosiaalisen funktion joka aiemmin oli kuulunut uskonnolle. ”Voimme estää pahoja tapahtumia. Sinun ei tarvitse pelätä jos teet kuten sanomme.”
Primarily, it becomes extremely difficult for you, or the rest of the brotherhood, to admit that you don’t know something? Or that things you have been telling people, or doing, are in fact useless or wrong. Because if you start doing that, you fear you may lose your hard won authority, control and respect. Equally, if patients no longer believe, or trust in you, or your advice, what then? Fear stalks the land.
Lääkärille ja lääkäriveljeskunnalle tulee näin äärettömän vaikeaksi myöntää ettei tiedä kaikkea. Tai että asiat, joita on kertonut ihmisille, tai tehnyt, ovat todellisuudessa turhia tai vääriä. Jos alat myöntää tätä, saat pelätä auktoriteettisi, hallintasi ja kunnioituksesi menettämistä. Ja jos potilaat eivät enää usko sinua tai luota sinuun tai neuvoihisi, mitä sitten? Pelko vallitsee.
This is why, if you are a patient who feels that your treatment has not worked as you were told it would, or should, you will not find an eager audience for your complaints within the medical profession. Equally if you question or refuse the sacrament, sorry treatment, your doctor is likely to become very angry with you.
Tämän vuoksi potilas joka tuntee ettei hoito ole toiminut niin kuin sen kerrottiin toimivan, tai sen pitäisi toimia, et löydä innostuneita kuulijoita valituksillesi lääkärikunnan sisältä. Samoin jos kyseenalaistat tai kieltäydyt sakramentista, anteeksi hoidosta, lääkärisi tulee todennäköisesti suuttumaan sinulle.
Additionally, if a doctor cannot discover what is causing your symptoms, or they have no tests to diagnose you, you are likely to be told that there is nothing actually wrong with you. The medical profession cannot easily admit to ignorance. In such situations, the only explanation that can be countenanced is that ‘you are making it up.’ Unexplained symptoms become ‘somatisation’. Side effects from drugs, such as statins, are due to ‘nocebo’ effects.
Jos lääkäri ei vielä löydäkään syitä oireillesi, tai jos hänellä ei ole olemassa laboratoriokokeita diagnosoimaan vaivaasi, sinulle todennäköisesti sanotaan että olet täysin terve. Lääkärikunta ei osaa myöntää tietämättömyyttä. Silloin ainoa selitys on että ”olet keksinyt kaiken”. Selittämättömistä oireista tulee ”somaattisia häiriöitä”. Lääkkeiden, kuten statiinien, sivuvaikutukset ovat ”noceboa”.
A million reasons will be found as to why the treatment has not worked in your case. Or why you got worse. The only explanation that cannot be allowed is that the doctors are completely wrong, and do not know what they are talking about.
Löytyy miljoona syytä siihen, miksi hoitosi ei ole toiminut. Tai miksi olosi huononi. Ainoa selitys jota ei voida sallia on, että lääkärit ovat täysin väärässä, eivätkä tiedä mistä puhuvat.
If you find a whole group of patients who feel that their condition is not being treated well, and you band together to get the medical profession to think again, you will run up against a brick wall. You will simply be written off as cranks, and dismissed. The priesthood does not take kindly to being exposed as wrong.
Jos löytyy kokonainen potilasryhmä jonka mielestä heidän sairauttaan ei hoideta hyvin, ja potilaat liittyvät yhteen saadakseen lääkärikunnan miettimään asiaa uudestaan, he törmäävät seinään. Ryhmä tullaan leimaamaan hankalaksi ja mitätöimään. Papisto ei pidä siitä, että heidät paljastetaan vääriksi papeiksi.
Hypotyreoosi-info 