Hypotyreoosi-info

Etusivu » laboratoriokokeet

Category Archives: laboratoriokokeet

Iso-Britannia, Skotlanti ja kilpirauhanen

Skotlannissahan on ollut jo vuosia käynnissä kilpirauhashoidon käsittely parlamentin aloitevaliokunnassa. Kolmesta alkuperäisestä aloitteentekijästä asiaa on edelleen jaksanut viedä eteenpäin vain yksi, potilas Lorraine Cleaver. Muut kaksi ovat kärsineet sairaudestaan niin, että ovat joutuneet luopumaan taistelusta.

Lorraine Cleaverin uusin kirje parlamentille on tässä.

Hän oli lähtenyt selvittämään hoitosuositusten perusteita, ja havainnut ne köykäisiksi ja vanhentuneiksi. Maassa on potilailla ilmeisesti oikeus hankkia lääkkeet internetin kautta, ja lääkitä niillä itseään. Moni tekeekin niin.

.. there is one area which, if changed, could improve the lives of thousands, if not hundreds of thousands, of  patients. That area is the guidelines for the use of Thyroid Function Tests.

On olemassa yksi alue, joka muutettuna voisi parantaa tuhansien, tai jopa satojentuhansien, potilaiden elämänlaatua: kilpirauhaskokeiden käyttösuositus.

As the committee will be aware, Healthcare Improvement Scotland produced a Scoping Report in to  Hypothyroidism and found that ‘UK guidelines for the use of Thyroid Function Tests published in 2006 were based on a non -systematic review of generally poor quality evidence from the United States National Academy of Clinical Biochemistry (now archived).’ Those guidelines stated they would be reviewed in 2009. They were not.

Kuten aloitevaliokunta tulee huomaamaan, Skotlannin terveydenhuollon parantamisinstanssi tuotti raportin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, ja havaitsi että ”Iso-Britannian hoitosuositus kilpirauhasen toimintakokeista vuodelta 2006 perustui ei-systemaattiseen katsaukseen, jonka perustana oli yleisesti heikkolaatuinen näyttö, jonka tuotti Yhdysvaltain kliinisen biokemian kansallinen akatemia (nyt arkistoitu).” Hoitosuosituksessa luki, että ne päivitetään vuonna 2009. Niitä ei ole päivitetty.

I wrote to the Assoc of Clinical Biochemistry UK in June. They thanked me for bringing this out of date guidance to their attention and confirmed the matter would be discussed as a topic at their September meeting. When I followed this up, the response was

“The issue of maintenance and review of documents hosted on the ACB website was discussed at the Scientific Committee meeting on 1st September, and a decision was taken to escalate a recommendation to the Executive Committee.

Kirjoitin kliinisen biokemian yhdistykselle kesäkuussa. He kiittivät minua siitä, että toin esiin tämän vanhentuneen suosituksen, ja vahvistivat että asia otettaisiin esille heidän syyskuun kokouksessaan. Kun kyselin asiasta, he vastasivat

”ACB:n verkkosivustolla olevien dokumenttien ylläpito ja tarkistaminen oli esillä tieteellisen toimikunnan kokouksessa syyskuun 1. päivänä, ja siellä päätettiin laatia suositus toimeenpanevalle toimikunnalle.

The specific document was prepared by people who are mostly not now professionally active, so it is thought that it is unlikely to be updated. It may be removed or it may be kept on the website with a clear indication that it is now out of date and unlikely to be updated.
The minutes of committee meetings such as that on 1st September are for internal use only and not publicly available.”

Kyseisen dokumentin laativat henkilöt, joista suurin osa ei enää toimi ammatissaan, joten sen päivittäminen on epätodennäköistä. Se saatetaan poistaa, tai jos se pidetään nettisivustolla, siihen tulee selkeä merkintä, että se on vanhentunut ja ettei sitä todennäköisesti päivitetä.

Kokouspöytäkirjat, kuten syyskuun 1. päivän kokouksen pöytäkirja, ovat vain sisäiseen käyttöön, eikä niitä luovuteta yleisölle.”

So we have out of date guidance written by professionals who no longer work in the field, with no intention of updating it. I cannot stress enough just how important this issue is. Telling GP’s and laboratories which tests to conduct to diagnose and treat thyroid patients is absolutely critical to a timely diagnosis and adequate treatment. If these guidelines were reviewed and revised using the modern evidence base, it’s very likely T3 tests would be advocated for patients on thyroid treatment and would expose the low levels of T3 many patients suffer on Levothyroxine (T4).

Näin meillä siis on vanhentunut hoitosuositus, jonka ovat antaneet alalta poistuneet ammattilaiset, jota ei aiota päivittää. Tämä on erittäin tärkeä tieto. Lääkärien ja laboratorioiden on saatava ajantasaista tietoa käytettävistä laboratoriokokeista, jotta kilpirauhaspotilaita voidaan diagnosoida ja hoitaa oikein ja riittävästi. Mikäli tätä hoitosuositusta päivitettäisiin uusimpien tutkimusnäyttöjen mukaiseksi, on erittäin todennäköistä, että T3-V-koetta suositeltaisiin kilpirauhashormoneilla hoidetuille, ja se paljastaisi sen, miten moni levotyroksiinilla (T4) hoidetuista kärsii matalasta T3-V-tasosta.

NICE begin working on Guidelines for Thyroid Disease on 19th September and I am attending the first scoping workshop in London for this. According to the briefing  notes for this meeting, the issue of the quality of these 2006 guidelines is not being discussed.
I believe Scotland needs to take the lead here and produce modern, gold standard guidelines for Thyroid Function Tests which will resolve in one fell swoop, the myriad issues of Thyroid diagnosis and Treatment.

NICE (brittien hoitosuosituksia laativa instanssi) aloittaa työn kilpirauhassairauksien hoitosuosituksen laatimiseksi syyskuun 19. päivänä, ja osallistun työskentelyn ensimmäiseen työpajaan Lontoossa. Asialistalla ei ole vuoden 2006 hoitosuosituksen laadun käsittely. Uskon että Skotlannin tulee ottaa tässä johtopaikka ja tuottaa nykyaikainen, paras mahdollinen hoitosuositus kilpirauhasen toimintakokeille, joka kerralla poistaisi monet kilpirauhasen diagnosoinnin ja hoidon ongelmat.

Huom! Iso-Britannian hoitosuositusten laadinnassa on yleisesti mukana potilaiden edustajia.

Perustuvatko suomalaiset laboratoriokäytännöt ja suomalainen diagnosointi samaan, vanhentuneeseen tietoon?

Lorraine Cleaver kävi työpajassa, ja siellä hänet kutsuttiin hoitosuosituksia laativaan työryhmään. Ymmärtääkseni siellä on myös edustaja ThyroidUK:sta, siis potilasjärjestöstä.

 

Mainokset

Vaikuttaako ruokavalio autoimmuuniprosessiin?

Italialaiset ja ranskalaiset tutkijat lähtivät etsimään vastausta, ja julkaisivat viime vuonna tämän tutkimuksen:

Effects of low-carbohydrate diet therapy in overweight subject with autoimmune thyroiditis: possible synergism with ChREBP

https://www.dovepress.com/effects-of-low-carbohydrate-diet-therapy-in-overweight-subject-with-au-peer-reviewed-fulltext-article-DDDT

Vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutus ylipainoisiin autoimmuunityreoidiittia (Hashimoton tautia) sairastaviin potilaisiin

Tutkimuksessa oli mukana 180 henkilöä, 84 miestä ja 96 naista, iältään 30-45 vuotta. Kaikilla oli kilpirauhasvasta-aineita yli viitteen. Tutkimusjoukosta suljettiin pois naiset, joilla oli jo vaihdevuodet alkaneet, tai jotka olivat äskettäin käyttäneet hormonaalista ehkäisyä. Tutkittavat jaettiin vhh-ruokavalioryhmään ja verrokkiryhmään. Tutkimus kesti kolme viikkoa. Tutkijat seurasivat vhh-ryhmän ja verrokkiryhmän kilpirauhashormoneja (T3-V, T4-V ja TSH), kilpirauhasen vasta-aineita, painoa ja painoindeksiä.

Tutkitut vasta-aineet, joista tässä puhutaan, ovat kilpirauhasen mikrosomaaliset vasta-aineet, TPOab ja TyglAb, jotka selostetaan englanniksi tässä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Anti-thyroid_autoantibodies

Joukosta muodostettiin tutkimusryhmäksi 108 potilasta, 44 miestä ja 64 naista, joka noudatti seuraavanlaista ruokavaliota: 12-15 energia-% hiilihydraatteja, 50-60 % proteiinia, ja 25 – 30 % rasvaa (toim. huom. tämä ei ole vhh- vaan runsasproteiininen dieetti). Heitä neuvottiin syömään lehti- ja muita vihanneksia, vähärasvaista lihaa ja välttämään goitrogeeneja (kilpirauhasen toimintaa haittaavia vihanneksia kuten ristikukkaiset kaalikasvit, hirssi, soijatuotteet, persikka, nektariini jne.). Seuraavat ruoka-aineet poistettiin kokonaan: munat, palkokasvit, maitotuotteet, leivät, pasta, hedelmät ja riisi. Ryhmä noudatti tätä proteiinirikasta ruokavaliota kolmen viikon ajan, jonka jälkeen tehtiin bioimpedanssimittaukset, punnitukset ja verikokeet (kilpirauhasen vasta-aineet ja hormonit).

Verrokkiryhmä, 72 henkeä, joista 40 miestä ja 32 naista, noudatti kolmen viikon ajan ravintosuositusten mukaista vähäkalorista ruokavaliota. Koeajan loputtua heille tehtiin samat kokeet kuin tutkimusryhmälle.

Tulos:

Verrokkiryhmän vasta-aineiden määrä lisääntyi suositellulla ruokavaliolla

Tutkimusryhmän vasta-aineet putosivat huomattavan paljon jo kolmessa viikossa:

Ruokavalio siis vaikuttaa vasta-aineiden määrään vähentävästi, mikä todennäköisesti vähentää autoimmuunitulehdusta, ja sen mukana kilpirauhasen tuhoutumista.

A dietary plan based on the reduction of carbohydrate content and free of goitrogenic foods leads not only to a decrease in body weight, but also determines a decrease in fat mass and a significant drop of sentinel autoantibodies in Hashimoto’s thyroiditis. — Do not underestimate the value of the levels of anti-microsomal Abs, still not considered relevant in screening for autoimmune thyroiditis, the dietary regime described in this study could be implemented for the treatment of patients with autoimmune thyroid because of the possibility to reduce the inflammation state in general and of the thyroid gland in particular, and consequently of the levels of autoantibodies, information this surely important in the assessment of these patients and for the prediction of the course of the disease.

Tutkijoiden yhteenvedosta: Ruokavalio, joka perustuu hiilihydraattirajoitukseen ja joka ei sisällä goitrogeeneja, johtaa paitsi painon putoamiseen myös rasvamassan vähenemiseen ja kilpirauhasvasta-aineiden vähenemiseen Hashimoton autoimmuunitulehduksessa. — Ei pidä vähätellä mikrosomaalisten vasta-aineiden merkitystä. Niitä ei vielä pidetä asianmukaisina etsittäessä kilpirauhasen autoimmuunitulehdusta. Tässä tutkimuksessa kuvattua ruokavaliota voitaisiin käyttää Hashimoto-potilaille, koska se voi vähentää tulehdusta yleisesti ja kilpirauhasen tulehdusta erityisesti, ja sen seurauksena vasta-ainetasoja. Tämä tieto on tärkeä potilaiden tilan arvioinnissa ja sairauden kulun ennustamisessa.

———–

Ja sitten nämä suomalaiset ”asiantuntijat”. Vain tupakointi voi vaikuttaa sairauden kulkuun:

http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005314568.html

Saksalaiset tutkivat kilpirauhasta urakalla

Saksassa on käynnissä laaja tutkimusprojekti kilpirauhasesta, Thyroid TransAct. Sen odotetaan päättyvän ensi vuonna.

THYROID TRANS ACT on tieteellinen ohjelma, joka pyrkii selvittämään, mikä määrittelee terveen ja sairaan kilpirauhastoiminnan.

On tärkeää saada vastaus tähän näistä syistä:

1 Kilpirauhasen toimintahäiriöt, aineenvaihdunnallisine ja mieleen liittyvine häiriöineen, vaikuttavat kolmasosaan Saksan työikäisestä väestöstä, ja aiheuttavat huomattavia haittoja potilaiden hyvinvoinnille ja tulevat maksamaan yli 2 miljardia euroa vuodessa yhteiskunnalle ja terveydenhuoltojärjestelmälle.

2 On olemassa runsaasti todistusaineistoa siitä, että nykyinen menettely, jossa määritellään TSH ja/tai T4-V, ei osoita yksilön fysiologista eikä patofysiologista tilannetta riittävän tarkasti. Vaikka levotyroksiini on Saksan eniten määrätty hormonivalmiste, ja se kuuluu maailman 10 eniten määrätyn lääkeaineen joukkoon,  monet vain sillä hoidetut potilaat valittavat haittavaikutuksista ja huonontuneesta voinnista, vaikka heidän TSH- ja T4-V-arvonsa näyttävät olevan viitteissä. Tämä osoittaa nykyisten biomarkkereiden olevan riittämättömiä osoittamaan potilaiden kilpirauhasstatusta kokonaisuudessaan.

3 On siis olemassa kiireellinen tarve löytää uusia biomarkkereita, joita voidaan käyttää kilpirauhastoiminnan häiriöiden luotettavaan havaitsemiseen, seurantaan ja erotteluun. Tätä tarkoitusta varten täytyy avata ja uudelleen määritellä kilpirauhashormonien toiminnan klassisten ja uusien molekyylivaikuttajien keskinäiset suhteet elinten, sukupuolen ja iän mukaan. Uusien, käytettävissä olevien tutkimustekniikoiden ja laajojen, hyvin määriteltyjen epidemiologisten tutkimusjoukkojen avulla kyetään nyt ensimmäisen kerran lähestymään näitä tavoitteita asianmukaisesti.

4 Sen seurauksena tutkimus tulee selkeästi lisäämään ymmärrystämme kilpirauhashormonien häiriintyneestä toiminnasta, ja avaamaan uusia mahdollisuuksia diagnosoinnille, ennalta ehkäisylle ja yleisten liitännäissairauksien havaitsemiselle, kuten mielialahäiriöt, henkinen taantuminen, osteoporoosi, sydän- ja verisuonisairaudet ja häiriintynyt energiatasapaino, jotka kaikki ovat suuria, kilpirauhashormonitilanteen aiheuttamia rasitteita terveydelle.

5 Kilpirauhashormonien johdannaisten löytäminen ”T4:stä T0:aan” ja niiden esiin tulevat vaikutuskumppanit tulevat olemaan arvokas resurssi diagnostisten työkalujen kehittämisessä. Myös uusien, innovatiivisten lääkkeiden kehittäminen kansansairauksien hoitoon on näkyvissä, ja on tutkimukseen osallistuvien tutkijoiden pitkän tähtäimen tavoite.

Eri oppiaineista koostuvat, tutkimukseen SPP 1629 osallistuvat tutkimusryhmät työskentelevät löytääkseen parempia hoitovaihtoehtoja kilpirauhashormoneihin liittyviin sairauksiin. SPP 1629 tarjoaa myös ainutlaatuisen mahdollisuuden nuorempien tutkijoiden ja endokrinologien kouluttamiseen erityisesti nopeasti kehittyvän kilpirauhastutkimuksen piirissä. 

John Midgleyn teesit skoteille

Muutama vuosi sitten kolme kilpirauhaspotilasta sai läpi aloitteen Skotlantin parlamentille, jossa vaadittiin parempaa diagnosointia ja hoitoa kilpirauhaspotilaille. Parlamentin aloitevaliokunta on käsitellyt asiaa pitkään ja hartaasti, kuullut eri tahoja ja on nyt halunnut kuulla saksalais-britannialaisessa tutkijaryhmässä vaikuttavaa John Midgleytä. Tutkijaryhmä on viime vuosina julkaissut ahkerasti kilpirauhashormonitoiminnan uraauurtavia selvityksiä.

Skotlannin parlamentin aloitevaliokunta sai äskettäin kirjeen tri Midgleyltä. Hänen mielestään pitää mahdollisimman nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin, tässä järjestyksessä:
1. Alentaa Britannian huippukalliin T3:n hintaa (monopoli) ja kirjoittaa eläinperäisiä kilpirauhaslääkkeitä kaikille sitä tarvitseville.
2. Tarkistaa eri valmistajien laboratoriomenetelmien yhtenevyys ja tarvittaessa kalibroida ne niin, että ne kaikki näyttävät samaa ja oikein.
3. Korvata TSH-mittaus T3-V-mittauksella, paitsi vakavasti sairailla, joilla on NTI (Non Thyroidal Illness), eli alhainen T3-V ja korkea rT3.
4. Laskea TSH:n viitealueen ylärajaa kuvastamaan oikeasti terveiden arvoja ja soveltaa uutta ylärajaa.
5. Nostaa potilaan oireet pääosaan ja käyttää laboratorioarvoja vain niitä tukemaan.
6. Valistaa lääkäreitä tilastomatematiikan merkityksestä, eli että viitealueet ovat tilastollisia arvoja, eivätkä mitään maalitolppia joiden sisäpuolelle pitää pyrkiä.
7. Mitata kaikilta terveiltä T4-V ja T3-V, ja arkistoida tulokset henkilökohtaisina arvoina (tosin T4-V ei mahdollisesti kelpaa tähän tarkoitukseen). Näin olisi jokaisen henkilökohtainen paras arvo tallessa myöhempää tarvetta varten.
8. Laskea jokaiselle suhdeluku T4-V/T3-V ja käyttää sitä mahdollisen myöhemmän lääkityksen määrittämiseen.
9. Suorittaa kunnolla suunniteltuja kokeita määrittämään potilaiden hyöty yhdistelmäterapiasta, eteisvärinän ja osteoporoosin todennäköisyys, jakamalla potilaat terapioille perustuen yllä laskettuun suhdelukuun T4-V/T3-V. Mitä korkeampi suhdeluku, sitä todennäköisemmin potilas hyötyy yhdistelmäterapiasta, ja sitä epätodennäköisemmin hyvin matala TSH indikoi liikalääkitystä.

TSH:n soveltuvuus kilpirauhashormonien toiminnan arviointiin

Jo 30 vuotta sitten tutkijat havaitsivat, ettei TSH välttämättä kerro mitään tyroksiinilla hoidettujen tilanteesta.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1341585/

Br Med J (Clin Res Ed). 1986 Sep 27; 293(6550): 808–810.
PMCID: PMC1341585

Are biochemical tests of thyroid function of any value in monitoring patients receiving thyroxine replacement?

 

Erittäin kokeneet lääkärit olivat arvioineet kaikki tutkimusryhmän 148 potilasta kliinisten tutkimusten perusteella ryhmiin. Eutyreoottisia oli 108, liikatoimintaisia 22 ja vajaatoimintaisia 18.

TSH vaihteli seuraavasti:

kliinisesti eutyreoottisilla alle 0,1 – 19,7

liikatoimintaisilla alle 0,1 – 14,4 ja

vajaatoimintaisilla alle 0,1 – 123,5.

fraser-tsh

Laboratoriotulokset T4-hoidetuille Fraser et al

Laboratoriotulokset T4-hoidetuille Fraser et al

Siihen aikaan mittausalue päättyi alhaalla 0,1:een, ja sen alle jäävät arvot luokiteltiin mittaamattoman mataliksi. Kaikissa ryhmissä siis jonkun TSH oli mittaamaton. Viitealue oli 0,35 – 5. Kaikissa ryhmissä oli potilaita, joiden TSH oli viitteissä. Eutyreoottisilla arvot olivat myös sekä viitealueen ala- että yläpuolella.

Tutkimusryhmä tutki myös eri kokeiden herkkyyttä ja spesifisyyttä sekä vääriä positiivisia tuloksia.

Oireettomista 108 potilaasta peräti 53:n TSH oli alle viitteiden. Siis lähes puolet! 21 oli yli viitteiden. Oireettomien mediaani näyttäisi siis olevan viitealueen alarajalla (0,35). Valitettavasti kirjoittajat eivät ole piirtäneet jakaumia, eivätkä kertoneet yksilöiden tuloksia, joista ne olisi voinut laskea. Mediaani on arvo, jonka ala- ja yläpuolella on yhtä monta tulosta.

TSH antoi väärän positiivisen tuloksen vajaasti hoidetuille 63 % tapauksissa ja 80 % liikahoidetuille. Se oli ylivoimaisesti heikoin tulos kaikista tutkituista laboratoriokokeista!

Ihmettelen suuresti, minkä takia juuri TSH on valittu tärkeimmäksi (ja usein ainoaksi) laboratoriokokeeksi hoidettujen vajaatoimintapotilaiden annoksen arvioimiseksi.

Tämä tuore tutkimus päätyy samantapaiseen lopputulokseen:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3529417/

J Thyroid Res. 2012; 2012: 438037.
Published online 2012 Dec 9.doi:  10.1155/2012/438037
PMCID: PMC3529417

TSH Measurement and Its Implications for Personalised Clinical Decision-Making

Tässä tutkimuksessa on piirretty TSH:n jakauma, joka ei siis ole normaalijakauma eli ”Gaussin kellokäyrä”.
TSH-jakauma

TSH-jakauma

Tässä on kuvattu terveen yksilön mitattuja TSH-arvon logaritmisia arvoja ja terveen ryhmän arvoja jakaumina. log 1 = 0 , log 3,1 = 0,5 ja log 10 = 1.

Yksilö katkoviivalla ja ryhmä ehjällä viivalla.

Yksilö katkoviivalla ja ryhmä ehjällä viivalla.

This failure may have consequences for clinical decision-making, in terms of not only misclassification of health and disease, as mentioned above, but also misjudging dose adequacy in thyroid hormone replacement. The latter is in particular need of being addressed because clinical studies in treated patients have invariably demonstrated a disturbingly high rate of patients that were dissatisfied with their mode of treatment.

 
Yksilön vaihtelualueen kapeuden unohtamisella voi olla vakavia kliinisiä seurauksia. Sairauden ja terveyden erottaminen toisistaan voi olla virheellistä, samoin annoksen määrittely korvaushoidossa. Tämä on käynyt ilmi lukuisissa tutkimuksissa, joissa potilaat ovat olleet tyytymättömiä hoitoonsa, vaikka TSH on saatu viitteisiin.

We conclude that advances in assay techniques have unduly promoted TSH measurement to its current role as an exclusive statistical estimate in its own right and the most important single parameter in thyroid function testing, thereby optimising both convenience and cost. However, the predominant use of TSH as a statistical parameter has some severe shortcomings that limit its clinical usefulness in a given patient. A revision may be needed to reconcile TSH measurement with the challenge of not only evidence-based but personalised medicine.

Päättelemme, että laboratoriotekniikan kehittyminen on ansiottomasti nostanut TSH-mittauksen arvoa nykyiseen tilaansa ainoana tilastollisena arviona potilaan tilanteesta. Näin on saavutettu suuria säästöjä ajassa ja kustannuksissa. TSH:n käyttö ainoana tilastollisena laboratoriokokeena on kuitenkin kliinisesti ongelmallista yksittäisten potilaiden hoidossa. Korjausta saatetaan tarvita, jotta potilaiden hoito olisi myös henkilökohtaista, eikä perustuisi ainoastaan tieteelliseen, tilastolliseen näyttöön.

Modern thyroid function testing has the danger of exploiting TSH feedback out of context and has replaced the endpoint-based definition (measuring FT4 and FT3) by a TSH-centred protocol…This paradigm shift has made interpretation of test results seemingly easy. From a homeostatic perspective, however, dysfunctional states, such as hypothyroidism or hyperthyroidism present adaptive challenges to the homeostatic system that result in a complex and concerted pattern of actions to restore euthyroidism or at least ameliorate the situation. This approach sees TSH as an integral part of the homeostatic system rather than a separate or even dominant determinant.

Nykyaikainen kilpirauhasen toiminnan testaus sisältää vaaran, että TSH-takaisinkytkentää käytetään kokonaisuudesta irroitettuna, yksinään, ja korvaamaan päätepisteet (T4-V ja T3-V)… Tämä muutos on tehnyt tulkinnan näennäisen helpoksi. Vajaa- tai liikatoiminnan olemassaolo muuttavat kuitenkin järjestelmää, joka pyrkii monin tavoin palauttamaan tasapainon tai ainakin helpottamaan tilannetta. Tämä järjestelmä näkee TSH:n osana mutkikasta tasapainojärjestelmää, eikä vain erillisenä tai jopa vallitsevana tekijänä.

The current mainly statistically based use of TSH in thyroid function testing has some severe limitations, including the problem of nonexisting agreed reference limits, a lack of consideration of individual set points, and a prognostic heterogeneity in different populations.

Nykyisellä TSH:n käytöllä kilpirauhasen toimintatestinä, joka perustuu etupäässä tilastoihin, on vakavia rajoitteita:
yleisesti hyväksytyt viitealueet puuttuvat,
yksilön omia asetusarvoja ei ole huomioitu ja
ennustevaikutus eri väestöryhmissä on erilainen.

Väärin parannettu poika

Poika syntyi vuonna 2002 Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa TaYS:ssa. Hänellä todettiin synnynnäinen poikkeama, joka ei vaikuta hänen terveyteensä, mutta näkyy hänessä ulkoisesti. Ensimmäisenä elinvuotena häntä tutkittiin tämän poikkeavuuden vuoksi hyvin laajasti, koska haluttiin sulkea pois mahdolliset oireyhtymät. Mitään ei onneksi löytynyt.

Pojan ollessa 4-vuotias hänestä otettiin verikokeita muiden tutkimusten yhteydessä TaYS:n lastenneurologian poliklinikalla. TSH oli tuolloin 6.1 ja T4-V 17.4, ja tästä johtuen TSH kontrolloitiin. Kontrollissa TSH oli 4.6 ja T4-V 15.3, jotka lausuttiin normaaleiksi arvoiksi. Kasvun todettiin olevan johdonmukaista. Poika oli kuitenkin levoton ja kärsi aistiyliherkkyyksistä, ja siksi häntä tutkittiin.

Kasvu oli johdonmukaista tämän jälkeenkin, mutta käyttäytyminen oli edelleen levotonta ja pojalla diagnosoitiin Aspergerin oireyhtymä vuonna 2010 hänen ollessa 8-vuotias. Tähän suunniteltiin lääkitystä vuonna 2011, johon liittyen piti kontrolloida kilpirauhasarvot. TSH oli keväällä 2011 9.7 ja T4-V 17.2; lisäksi pituuskasvussa todettiin olevan loiva pidempiaikainen hidastuma, jossa pituuskasvu oli 3 vuoden aikana pudonnut käyrältä -0,30 % käyrälle -0,90 %. Terveyskeskuslääkäri teki lähetteen TaYS:n lastenendokrinologille.

TaYS mittautti pojasta vielä TPOab –vasta-aineet, jotka eivät olleet koholla, joten autoimmuunityreoidiitti oli suljettu pois. Kilpirauhasessa ei ollut tunnustelemalla poikkeavuutta, eikä pojalla ollut tyypillisiä vajaatoiminnan oireita. Lastenendokrinologi päätti silti aloittaa Thyroxin-lääkityksen 25 µg / vrk heti ilman kontrollikokeita, vaikka historiasta näkyy, että pojan TSH-arvo on liikkunut välillä 4.6 – 6.1 hyvin lyhyellä ajalla. Lisäksi T4-V on ollut koko ajan hyvällä tasolla. Kontrollikokeet ja ultraäänitutkimus määrättiin kolmen viikon päähän. Lääkäri kertoi, että poika joutuu syömään Thyroxinia lopun elämänsä. Hän kertoi, että vajaatoiminnan syytä ei tässä tapauksessa tiedetä. Diagnoosi tuli siis tässä mittauksessa koholla olleen TSH:n ja lievän pituuskasvun taittumisen perusteella.

Ultrassa ei löytynyt poikkeavaa ja labrat näyttivät TSH:n menneen oikeaan suuntaan, arvo oli nyt 4.9 ja T4-V 18. Paino oli käyrällä +3 %. Lääkäri määräsi tässä vaiheessa Thyroxin–annoksen noston, eli 37,5 µg. Pojalle alkoi kertyä painoa turvotuksen muodossa heti tämän annosnoston jälkeen. Ruokavalio oli normaali sekaruokavalio. Makeisia ja sokeria poika ei syönyt keskivertolasta enempää, vaan näihin asioihin kiinnitettiin perheessämme jo tuolloin huomiota. Karkkipäivä oli kerran viikossa ja einesruokiin ei juuri turvauduttu. Virvoitusjuomat eivät kuuluneet jääkaappimme vakiojuomiin.

Kesällä 2011, pojan ollessa 9-vuotias, otettiin taas kontrollikokeet, joissa TSH oli 2.8 ja T4-V 19.8 ja paino tässä vaiheessa käyrällä +4 %. TaYS:n mukaan tilanne oli oikein hyvä. Me havaitsimme pojassa turvotusta ja väsymystä. Koulussa hän oli levoton ja jaksamaton. Liikuntatunnit olivat erityisen vaikeita. Kuuloyliherkkyys oli voimakasta.

Keväällä 2012 poika sai kohtauksen juuri ennen 10-vuotissyntymäpäiväänsä. Kaikki alkoi kevätauringon häikäistyä häntä autossa. Kotiin päästyämme hän alkoi valittaa käden puutumista ja outoa tunnetta suussa. Hänen puheensa mongersi, suupieli alkoi roikkua ja kieli tuli ulos suusta. Tyypilliset halvausoireet. Ambulanssi tuli puolen tunnin kuluttua, jolloin oireet olivat jo alkaneet helpottaa. Poika vietti yön tarkkailussa TaYS:ssa.

Kohtauksen seurauksena poikaa tutkittiin, ja diagnoosiksi tuli komplisoitunut migreeni. Aivojen EEG-löydöksessä näkyi hitaan toiminnan paikallishäiriö, jossa jotakin epileptistä aaltomuotoa. Yleishäiriöitä ei näkynyt, eikä tästä tutkimuksesta seurannut mitään jatkotutkimuksia tai kontrollia. Vastaavia kohtauksia ei tämän jälkeen enää tullut.

Kesällä 2012 oli jälleen kontrollikäynti TaYS:n lastenendokrinologian osastolla. Poika todettiin voinnin mukaan eutyreoottiseksi, vaikka hänessä näkyi jo selkeää turvotusta ja nivelkipuja oli alkanut olla etenkin nilkoissa. TSH oli alkanut nousta ollen 4.6 ja T4-V oli 20.6, paino tässä vaiheessa käyrällä +7 %. Pituuskasvu ei ollut vuodessa suhteellisesti nopeutunut, vaikka meille näin kerrottiin tapahtuvan kun lääkitys aloitetaan. Kasvukäyrät näyttävät, että pituus pysytteli käyrällä -0,90 %, missä se oli ollut ennen lääkitystäkin. Lääkäri määräsi lisää Thyroxinia, eli nyt 50 µg / vrk. Kontrollikokeet kolmen viikon kuluttua näyttivät TSH:n laskeneen tasolle 1,5 ja samaan aikaan, annosnostosta huolimatta, T4-V oli laskenut tasolle 19,7. Lääkäri totesi, että nyt lääkeannos on sopiva, kun TSH on sopiva.

Vuosina 2012-2013, pojan ollessa 10-11 vuotias, hänen kuntonsa heikkeni vähitellen. Turvotus lisääntyi ja nestettä kertyi etenkin vatsan seudulle ja kylkiin. Kasvot muuttuivat turpeiksi. Poika ei jaksanut kävellä pitkiä matkoja, sillä nilkkoihin alkoi nopeasti sattua. Hän puuskutti ja hengästyi. Kävimme koirien kanssa kävelyillä metsässä, jossa ylämäessä pojan piti välillä levätä, jotta jaksaisi taas eteenpäin. Sydän kuulemma jumputti ja nilkkoihin koski. Usein tuli itku. Liikuntatunnit olivat tuskaa. Poika kävi usein kouluterveydenhoitajan luona valittamassa erilaisia epämääräisiä vaivoja. Hän oli väsynyt ja kiukkuinen. Keskittyminen oli heikkoa ja kuuloyliherkkyys oli todella voimakasta. Ihmettelimme syytä näille oireille ja lihomiselle, mutta emme kyseenalaistaneet lääkäreitä tai lääkitystä, vaan jatkoimme ohjeiden mukaisesti. Patistimme poikaa liikkumaan, mikä tuntuu jälkikäteen kamalalle. Eihän hän turhaan valittanut, vaan kivut olivat todellisia.

Kesällä 2013 oli jälleen kontrollikäynnin aika TaYS:ssa. TSH oli 2.1 ja T4-V 17.8. Painoa oli kertynyt reilusti ja se oli jo käyrällä +19 %. Edellisvuodesta painoa oli tullut lisää 8 kg, mutta pituuskasvu ei ollut juuri vauhdittunut. Lastenendokrinologi sanoi pojalle, että tämän pitäisi nyt pienentää annoskokoja ja vaihtaa välipalat kasviksiin. Pojan ruokavaliossa ei ollut tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka olisivat selittäneet näin suuren painonnousun ja turvotuksen. Perheemme ruokavalio oli edelleen perusterveellinen, eikä sisältänyt eineksiä, virvoitusjuomia eikä päivittäisiä makeisia.

Tässä vaiheessa huolestuin ja päätin ryhtyä ottamaan asioista selvää. Opiskelin illat töiden jälkeen kilpirauhasen vajaatoimintaa ja ymmärsin, etteivät asiat olekaan niin yksinkertaisia kuin lastenendokrinologit olivat antaneet ymmärtää. Kokonaisuutta vielä täysin ymmärtämättä tein TaYS:n hoidosta muistutuksen liittyen siihen, että pojalla todettiin poikkeava TSH jo vuonna 2006, mutta siihen ei silloin puututtu. Sain asiallisen ja perustellun vastauksen, jossa viitattiin tuoreeseen katsausartikkeliin (Subclinical hypothyroidism in children: natural history and when to treat. Bona ym. 2013). Kyseisen katsausartikkelin johtopäätöksissä todetaan näin:

”In children with SH but with no goiter, negative anti-thyroid antibodies and a TSH level of 5-10 mIU/L, replacement therapy is not justified, both because of the low risk to develop overt hypothyroidism and because they could simply be euthyroid outliers, representing 2.5% of normal individuals whose TSH values are above the 97.5th percentile of euthyroid distribution.”

”Subkliinistä vajaatoimintaa sairastavilla lapsilla, joilla ei ole struumaa eikä kilpirauhasen vasta-aineita, ja joiden TSH on välillä 5 – 10 mmol/l, korvaushoito ei ole aiheellinen, koska selvän vajaatoiminnan kehittymisen riski on matala, ja koska he voivat vain olla eutyreoottisia rajatapauksia, jotka edustavat niitä 2,5 % terveistä yksilöistä, joiden TSH on jakauman kellokäyrän 97,5 % prosentiilin yläpuolella.”

Lopulta varasin pojalle ajan yksityiselle funktionaaliselle lääkärille, jolle piti jonottaa kuukausia. En tiennyt miten funktionaalinen eroaa tavallisesta lääkäristä, mutta sain tästä lääkäristä hyvät suositukset. En ollut lukenut Facebookin kilpirauhasryhmiä, sillä en kuulunut niihin. En tiennyt mitään mistään kilpirauhaskiistasta, joka tuolloin oli jo käsillä.

Syksyllä 2013 pojalta tutkittiin funktionaalisen lääkärin lähetteellä kilpirauhasarvot vähän laajemmin. TSH oli 3.5, T4-V 17, T3-V 5.9 ja rT3 39.3, eli suhde T3-V/rT3  oli noin 9. Lisäksi oireiden perusteella tutkittiin keliakiageeni ja pojalta löytyi positiivinen DQ2. Kehonlämpötila oli mittaustemme perusteella keskimäärin 35.4. Gluteeniton ruokavalio otettiin lääkärin määräyksestä heti käyttöön, koska pojalla oli ollut selittämättömiä vatsavaivoja. Myös lääkityksen asteittain tapahtuva muutos aloitettiin. Thyroxinin rinnalle tuli T3-valmiste Thybon. Thyroxinia vähennettiin 0,5 tablettia 2 viikon välein ja vastaavasti Thybon aloitettiin 5 µg / vrk annoksella, nostaen 2 viikon kuluttua 5 µg.

Joulukuussa 2013 lääkitys oli vaihdettu ja annostus oli 12,5 µg Thyroxin ja 10 µg Thybon / vrk. Painonnousu oli jo tässä vaiheessa pysähtynyt ja olemus solakoitunut. Poika jaksoi liikkua paremmin, eli hengenahdistus ja nilkkakivut alkoivat pikkuhiljaa helpottaa. Epämääräiset päänsäryt ja vatsavaivat olivat poissa, ja poika oli rauhallisempi. Seuraava kontrolli oli jo tammikuussa 2014. Pojan vointi jatkui hyvänä ja pituutta oli alkanut tulla lisää T3-lisän myötä. Kasvu oli nyt hypännyt -0,90 % käyrältä -0,10 % -käyrälle. Huomasimme myös ääniyliherkkyyden helpottaneen. Poika ei enää laittanut käsiä korville kovia ääniä kuullessaan. Tästä syystä mm. elokuvissa käyminen oli ollut hankalaa ja pojalla piti olla kuulosuojaimet mukana. Arvot olivat nyt TSH 4.5, T4-V 13 ja T3-V 5.9.

Kontrollit jatkuivat 3kk syklillä, kun TaYS:n kontrollit olivat olleet kerran vuodessa ja yhdet verikokeet siinä välissä. Keväällä 2014, pojan täytettyä 12 vuotta, lääkäri totesi pituuskasvun edelleen nopeutuneen. Kun pituuskasvu ennen oli 170 cm käyrällä, oli se nyt 180 cm käyrällä. Samaan aikaan paino pysyi entisellä tasolla. Poika jatkoi hoikistumista. Kehon lämpötila oli noussut  noin 36 asteeseen. Lääkeannos oli Thyroxin 12,5 µg ja Thybon 15 µg (5 + 5 + 5) / vrk.

Kevät meni koulussa hyvin ja poika jaksoi osallistua liikuntatunneilla. Fyysinen rasitus ei enää tuntunut vastenmieliselle. Pulssi oli tasainen, 72/min, ja paino sama kuin vuosi sitten. Kesällä 2014 turvotus oli kokonaan poissa. Olimme viikon lomamatkalla Kreetalla, jossa kävelimme pitkiä matkoja päivittäin. Poika jaksoi hienosti kulkea mukana ilman että nilkat kipeytyivät tai henkeä ahdisti. Myöhemmin kesällä 2014 saimme ikäviä uutisia, kun lääkäri ilmoitti meille, että Valvira on rajoittanut hänen oikeuksiaan, eikä hän saa enää hoitaa poikaa kilpirauhasen vajaatoiminnan osalta. Tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Olimme omillamme, sillä kilpirauhaskiista oli paisunut sellaisiin mittasuhteisiin, että tiesin olevan täysin turhaa mennä takaisin TaYS:n potilaaksi. Se olisi tiennyt T3-lääkityksen purkamista ja paluuta Thyroxiniin, joka aiheutti pojalle paradoksaalisesti vajaatoiminnan oireet. Olimme siis oman onnemme nojassa ja kontrolloimme arvoja laboratoriokokein kolmen kuukauden välein. Onneksi ne pysyivät vakaina ja pystyimme siten pitämään pojan lääkeannoksen samalla tasolla. Syksyllä 2014 arvot olivat TSH 2.1, T4-V 11 ja T3-V 6.2. Olin oppinut, että T3-lääkityksen ollessa käytössä on T3-V -arvo kaikkein tärkein.

Loppuvuonna 2014 poika siirtyi ison koulun erityisluokalta kyläkouluun yhdistelmäluokalle, jossa oli 30 oppilasta. Hän selviytyi uuden opettajan mukaan hyvin. Jatkoimme kontrolliverikokeita neljännesvuosittain, ja arvojen pysyessä vakaina pidimme lääkeannoksen samalla tasolla. Poika vältti kausiflunssat ja oli muutenkin terve. Ei siis ollut asiaa lääkäriin. Myös koululääkäri totesi talvella 2015 pojan voinnin olevan hyvä. Pituuskasvu oli tässä vaiheessa jo kirinyt 0,60 % käyrälle. Koululääkäri kyseli lääkitykset ja kerroin ne rehellisesti mitään salaamatta. Koululääkärillä ei ollut asiasta tässä vaiheessa huomauttamista, eikä hän ottanut asiaan kantaa.

Pojan vointi jatkui hyvänä ja arvot pysyivät vakaina. Kaikki sujui hyvin, sillä meillä oli lääkkeitä jäljellä vielä vuodeksi eteenpäin ja näin aikaa jatkaa uuden lääkärin etsintää. Syksyllä 2015 kohtasimme ongelmia gluteenittoman kouluruuan saamisessa. Perusteet ja lääkärintodistus, joilla poika oli saanut ruokavalion jo kahden vuoden ajan, eivät enää kelvanneetkaan, ja koululääkäri päätti että poika ei enää saa gluteenitonta ruokavaliota. Ei auttanut, vaikka toimitin tutkimustietoa gluteeniherkkyydestä ja kerroin, ettei poikaa voida suolinukka –näytteen ottamista varten nukuttaa, koska hänet on nukutettu ikäänsä nähden jo niin monta kertaa. Lisäksi olisi älytöntä tässä vaiheessa altistaa hänet useiden kuukausien ajan gluteenille, joka palauttaisi oireet. Hänen voimakasta kasvua seurannut hoikistumisensa laitettiin tässä vaiheessa gluteenittomuuden syyksi ja kehotettiin menemään ravitsemusterapeutille. Oli selvää, että tämä kaikki johtui siitä, että todistuksen ruokavaliosta oli kirjoittanut kyseinen funktionaalinen lääkäri, joka oli saanut Valviralta rajoituksen. En kuitenkaan suostunut siihen, että pojan ruokavaliota muutetaan, vaan ryhdyin taisteluun kunnan virkamiehiä vastaan. Hekään eivät antaneet periksi, joten päätin kannella asiasta Aluehallintovirastoon.

Helmikuussa 2016 konsultoin erästä asiantuntijaa puhelimitse. Tämän keskustelun perusteella päädyin siihen, että kokeilemme miten poika pärjäisi ilman kilpirauhaslääkitystä. Hämmästys oli suuri, kun hän pärjäsikin erittäin hyvin. Arvot olivat ilman lääkitystä keväällä 2016, pojan täytettyä 14 vuotta, TSH 7.22, T4-V 15.96 ja T3-V 5.65. Kesäkuussa 2016 ne olivat TSH 2.92, T4-V 14.28 ja T3-V 5.12. TSH siis jatkoi sahaavana, mutta mitään vajaatoiminnan oireita pojalle ei tullut. Teetin myös DIO2 –geenitestin, jossa pojalla todettiin poikkeava genotyyppi tuloksen ollessa TC. Hän on siis toiselta vanhemmaltaan perinyt sellaisen geenivirheen dejodinaasi 2:ssa, joka vaikeuttaa T4-hormonin muuntumista T3-hormoniksi. Kesällä 2016, pojan ollessa 14-vuotias, kunta antoi lopulta myönteisen päätöksen ruokavalio-asiassa ja poika saa nyt gluteenittoman kouluruuan. Myös Aluehallintovirasto on antanut ratkaisunsa asiaan. Sen mukaan koululääkäreiden olisi pitänyt käyttää harkintaansa tässä tapauksessa, ja myöntää pojalle gluteeniton ruokavalio, vaikka Käypä hoito –suositusten mukaan kunnan ei olisikaan tarvinnut suostua ruokavalioon.

Vein pojan kesällä 2016, pitkän jonotuksen jälkeen, yksityiselle endokrinologille tutkittavaksi. Hän sai tietoonsa koko hoitohistorian. Endokrinologi totesi pojan olevan ilman lääkitystä eutyreoottinen, eli hänessä ei ollut merkkejä vajaatoiminnasta. Hän mainitsi lausunnossaan, että rT3 on ollut varsin korkea Thyroxin–lääkityksellä, ja että poikkeava diogeenin TC-genotyyppi on saattanut aiheuttaa hoitona käytetyn Thyroxinin liiallisen muuntumisen rT3:ksi. Pojan arvot tarkastettiin vielä uudelleen siten, että TSH mitattiin immunologiset häiriötekijät poissulkien ja T4-V sekä T3-V mitattiin dialyysimenetelmällä. Näissä tuloksissa ei ilmennyt mitään poikkeavaa. On siis mahdollista, että poika kuuluu siihen 2,5 %:n kilpirauhasterveeseen ihmisjoukkoon, jonka ominaisuutena on ”normaalia” korkeampi TSH. Viitearvothan eivät vastaa 100 % väestöstä, joten niihin ei voi sokeasti luottaa.

Tässä vaiheessa toistan tuon edellämainitun katsausartikkelin (Bona ym. 2013) johtopäätöksistä oleellisen kohdan:

In children with SH but with no goiter, negative anti-thyroid antibodies and a TSH level of 5-10 mIU/L, replacement therapy is not justified, both because of the low risk to develop overt hypothyroidism and because they could simply be euthyroid outliers, representing 2.5% of normal individuals whose TSH values are above the 97.5th percentile of euthyroid distribution.”

”Subkliinistä vajaatoimintaa sairastavilla lapsilla, joilla ei ole struumaa eikä kilpirauhasen vasta-aineita, ja joiden TSH on välillä 5 – 10 mmol/l, korvaushoito ei ole aiheellinen, koska selvän vajaatoiminnan kehittymisen riski on matala, ja koska he voivat vain olla eutyreoottisia rajatapauksia, jotka edustavat niitä 2,5 % terveistä yksilöistä, joiden TSH on jakauman kellokäyrän 97,5 % prosentiilin yläpuolella.”

TaYS siis vastasi muistutukseeni vedoten tähän katsausartikkeliin, jonka perusteella heidän lastenendokrinologinsa on vuonna 2011 aloittanut pojan lääkityksen ilman syytä. Pojalla ei ollut struumaa eikä kilpirauhasvasta-aineita, ja TSH oli alle 10. Hänen TSH-arvonsa on seilannut ilman lääkitystä välillä 2.5 – 9.6. Lääkitykselläkin se on ollut 4.5. Tästä huolimatta TaYS:n lastenendokrinologi on säätänyt hänen hoitoaan ainoastaan tämän yhden arvon perusteella. On varsin todennäköistä, että poika kuuluu tähän 2.5 % osuuteen terveistä yksilöistä, joiden TSH ei mahdu viitearvoihin. Olisiko siis lääkärin pitänyt harkita toisen kerran ennen ”elinikäisen lääkityksen” aloittamista? Minun mielestäni kyllä olisi, ja toivottavasti hän ja hänen kollegansa tekevät niin jatkossa.

Poika on tällä hetkellä hyvävointinen ilman lääkitystä, ja jatkamme hyväksi todettua ruokavaliota. Pituutta pojalle on tullut lisää myös lääkityksen lopettamisen jälkeen ja painokin on alkanut vähitellen nousta. Innostus liikuntaan lisääntyy pikkuhiljaa kun liikkuminen ei tuota enää kipua. Edellisessä kevättodistuksessa poika paransi liikuntanumeroaan ja muutama muukin arvosana nousi. Hän siirtyi yläasteelle englanninkieliselle luokalle.

En halua ajatella millainen tilanne olisi nyt, jos poika olisi jatkanut Thyroxinin syömistä, enkä olisi vienyt häntä funktionaaliselle lääkärille. Mietin edelleen mielessäni, onko poika saanut alunperin väärän diagnoosin lastenendokrinologilta, vai onko funktionaalisen lääkärin hoito parantanut hänet, ja mikä on gluteenittoman ruokavalion ja lisäravinteiden osuus? En halua syyttää ketään, enkä aio kannella kenestäkään. Haluan, että lääkärit ottaisivat tästä tarinasta opiksi. Funktionaaliselle lääkärille kuuluu kiitos pojan tilanteen ymmärtämisestä ja hoidosta, joka palautti hänen vointinsa normaaliksi. Tämä lääkäri antoi meille myös toivoa siitä, että jossain vaiheessa lääkityksestä olisi mahdollista päästä eroon. Hän siis ymmärsi tilannetta huomattavasti paremmin kuin TaYS:n lääkärit.

Halusin kertoa tämän tarinan siksi, että sillä on onnellinen loppu, ja että ihmiset ymmärtäisivät lääkäreidenkin olevan erehtyväisiä. Lääkäreiden toivoisin suhtautuvan potilaisiin avoimemmin ja laajakatseisemmin, sekä tutkivan heitä paremmin. Tutkimiseen kuuluu niin biokemiallinen kuin kliininenkin tutkimus. Funktionaalisessa lääketieteessä on tässä suhteessa paljon hyvää.

Ymmärrän, että tämä on vain yksittäistapaus. Skeptikko kutsuisi tätä anekdootiksi. Valviran mukaan poika on väärin parannettu, ja funktionaalinen lääkäri on vaarantanut hänen potilasturvallisuutensa. Poika ja minä olemme eri mieltä asiasta. Numero 6 näyttäytyy vastapäätä olevalle numerona 9, vaikka kyseessä on sama merkki. Mitä merkki edustaa, riippuu siitä kummalta puolelta sitä katsot.

Kirjallisuusviite: Bona G, Prodham F, Monzani A. Subclinical hypothyroidism in children: natural history and when to treat. J Clin Res Pediatr Endocrinol. 2013 Mar; 5(Suppl 1): 23–28.

Jatko: Potilaan tietojenluovutuskieltoa rikottiin

Kuten aiemmassa artikkelissa kerrottiin, potilas jätti reseptin apteekkiin proviisorin kommenttia varten.

Viime vuoden alussa potilas oli toimittanut apteekkiin tietojenluovutuskiellon. Asia pääsi unohtumaan apteekilta.

Apteekki oli ilman lupaa lähettänyt vielä voimassa olevan tyroksiinireseptin, jossa oli toinenkin lääke, terveyskeskukseen uusittavaksi. Tämä on maksullinen toimenpide, johon pitää olla asiakkaan lupa. Sitä ei ollut. Apteekki ei edes ole yrittänyt ottaa yhteyttä asiakkaaseen tämän asian tiimoilta.

Asiakas sai postissa kirjeen, jossa oli terveiset terveyskeskuslääkäriltä:

Tullut uusintapyyntö Thyroxin-lääkkeestä. Saan käsityksen, että ilmeisesti hoitavalta yksityislääkäriltä viety luvat määrätä kilpirauhaslääkkeitä? Kilpirauhassairauksien hoidossahan on esiintynyt väärinkäytöksiä tiettyjen yksityislääkärien toimesta, mistä ollut julkisuudessakin puhetta. Näiltä instansseilta rajattu lääkkeenmääräämisoikeuksia lukuisten aiheutettujen haittavaikutusten vuoksi. Mikäli asiakas haluaa hoidattaa ja tutkituttaa itseään tutkimustietoon pohjaavan hyvän hoitokäytännön mukaan, suositellaan varaamaan aikaa terveyskeskuslääkärin vastaanotolle, tarvittaessa konsultoidaan xxx endokrinologia. Suosittelen myös perehtymään Suomen Endokrinologiyhdistyksen suositukseen kilpirauhasen kilpirauhasen sekä lisämunuaiskuoren diagnostiikasta ja hoidosta, jonka laitan kirjeitse mukaan kotiin. Meillä näkyy TSH 0.00, T4v 14.6 ja T3v 5.9 olevan noin 1 kk sitten, eli näiden perusteella tyroksiiniannos on liiallinen. Meillä ei myöskään tietoa muista käytössä olevista lääkkeistä. Thyroxinia ei uusita ilman tarkempaa tietoa tilanteesta, eli asiassa hakeuduttava hoitavan lääkärin vastaanotolle, joko meille tai muualle.

Siis mitä? Viitteissä olevat T4v ja T3v viittaavat liikatoimintaan? Millä logiikalla?

 

 

Viidennen lääkärin oikeuksia rajoitettiin

Valvira palkitsi äskettäin omaa lääkäriäni rajoituksella.

Tämä lääkäri on ollut erinomaisen tarkka siitä, mitä tekee. Hän ei ole minun potilaana olon aikana määrännyt T3-monoterapiaa, mikä Valviran mukaan on ollut ainoa rajoitusten syy.

Varoitus tuli kesällä 2014 eläinperäisen lääkkeen määräämisestä. Nyt oli ilmeisesti jälleen kyse eläinperäisen lääkkeen käytöstä. Jäävi asiantuntija ei pidä siitä. Jäävi siksi, että hän on kannellut toisesta lääkäristä, ja hänestä itsestään on kanneltu.

Valvira ei ole suostunut kertomaan, mitä kokeita lääkärien tulisi ottaa ja mitä tutkimuksia pitäisi tehdä, mutta kertoo kyllä auliisti julkisuuteen ettei niitä ole otettu eikä tehty. Kyse on siis täydestä mielivallasta. Eikä tätä mielivaltaa tunnu kukaan valvovan.

Kaikki nämä tähän mennessä rajoituksen saaneet lääkärit ovat otattaneet huomattavasti enemmän laboratoriokokeita kuin ns. tavalliset lääkärit. Nythän tehdään jo muualla paljon puhelinkonsultointia, eli lääkärit eivät tapaa potilaitaan. Tämä on muiden lääkärien kohdalla täysin hyväksyttyä, mutta nämä lääkärit jotka tutkivat potilaitaan tarkemmin, saavat syytteet puutteellisesta seurannasta! Eikä heille siis kerrota, mikä olisi riittävä seuranta…

Kuka päättää tämän oppiriidan käsittelyn Valvirassa? Valviralla ei ole oikeutta osallistua oppiriitoihin.

 

Skotit tutkivat: T3 on turvallinen pitkäaikaiskäytössä

 

Safety review of liothyronine use: a 20 year observational follow up study

Enrique Soto-Pedre & Graham Leese
DOI:10.1530/endoabs.38.OC5.6  http://www.endocrine-abstracts.org/ea/0038/ea0038OC5.6.htm

Eräät potilaat käyttävät liotyroniinia (T3) vaihtoehtona tyroksiinille (T4). Eri tutkimukset ovat tarkastelleet mahdollisia hyötyjä, mutta on olemassa vain vähän tietoa T3:n turvallisuudesta verrattuna tyroksiiniin. Tähän tutkimukseen otettiin mukaan Taysiden alueen kaikki kilpirauhashormonikorvaushoitoa saaneet potilaat vuosilta 1993 – 2014 (n = 34 355, yhteensä 319 500 potilasvuotta). Kaikkiaan 33 955 potilasta sai pelkkää tyroksiinia, 327 sai liotyroniinia yhdistettynä tyroksiiniin ja 73 oli T3-monoterapialla (yhteensä 400 T3-käyttäjää). Käyttämällä potilaskohtaisia tunnistenumeroita voitiin yhdistää tiedot laboratoriokokeista, lääkemääräyksistä, sairaalakäynneistä, radiojodihoidosta ja väestörekisteristä.

Liotyroniinin aloittaneet potilaat olivat nuorempia (48 vs 59 v. P<0,001), mutta sukupuolijakaumassa ei ollut eroa (85 % naisia vs. 82 %). Heillä oli hoidon alussa suurempi todennäköisyys olla entisiä kilpirauhassyöpäpotilaita, heillä oli ollut liikatoimintaa, ja heitä oli hoidettu psykoosi- tai masennuslääkkeillä. Heillä oli pienempi todennäköisyys sairastaa sydän- ja verisuonisairauksia eikä heitä ollut hoidettu statiineilla.

Keskimääräinen seuranta-aika oli 9,3 vuotta (+/- 5,6 v). Sen jälkeen raportoitiin suhteelliset riskitekijät (HR)  kun oli korjattu iän, sukupuolen, alkutilanteen TSH:n, kilpirauhaslääkemääräysten, ja kilpirauhassyövän tai liikatoiminnan aiheuttamat vaikutukset.

T3-monoterapiassa riski ei ollut kohonnut kuoleman, luunmurtumien, eteisvärinän tai sydänsairauden kohdalla. Heidän kohdallaan mielenterveysongelmien riski oli koholla (HR 3,27; 1,02 – 10,52).

Yhdistelmäterapialla ei ollut kohonnutta riskiä edes mielenterveysongelmille. Heillä esiintyi enemmän psyykoosilääkkeiden käyttöä (HR 2,26; 1,64 – 3,11).

 

 

Uusi kortisolin sylkitesti tulossa

Vaikka Suomen endokrinologiyhdistys väittääkin, ettei kortisolin mittaaminen sylkitestillä ole luotettava menetelmä, niin Yhdysvalloissa on kehitteillä uusi älypuhelinsovellus syljen kortisolin nopeaan mittaamiseen.

Syljen kortisolimääritys ei sovellu lainkaan lisämunuaiskuoren vajaatoiminnan diagnostiikkaan, koska luotettavaa tutkimustietoa menetelmän herkkyydestä tähän tarkoitukseen ei toistaiseksi ole julkaistu. HUSLAB:ssa on käytössä nestekromatografiaan ja massaspektrometriaan perustuva syljen kortisolimääritys, joka tämäkin soveltuu ainoastaan hyperkortisolismin seulontaan perinteisten hyperkortisolismin seulontakokeiden lisäksi.

 

Kesällä 2014 endokrinologien suuressa kokouksessa esiteltiin älypuhelinsovellus syljen kortisolin mittaamiseen. Syljen kortisoli on vapaana, toisin kuin veren kortisoli.

Researchers have developed a device that uses any smartphone to measure the cortisol concentration in saliva. The device was presented Tuesday, June 24, at ICE/ENDO 2014, the joint meeting of the International Society of Endocrinology and the Endocrine Society in Chicago.

”We have developed a method for measuring cortisol in saliva using a smartphone and a disposable test strip. This innovation enables anyone with a smartphone to measure their salivary cortisol level quickly, accurately, and affordably,” said lead study author Joel R. L. Ehrenkranz, MD, director of diabetes and endocrinology of the Department of Medicine at Intermountain Healthcare in Murray, Utah.

Tutkijat ovat kehittäneet laitteen joka sopii kaikkiin älypuhelimiin, ja joka mittaa syljen kortisolipitoisuuden. Laite esiteltiin tiistaina 24.06.2014 ICE/ENDO 2014-tapahtumassa, kansainvälisen endokrinologiliiton ja Chicagon endokrinologiyhdistyksen yhteistapaamisessa.

Olemme kehittäneet menetelmän, jolla mitataan syljen kortisolipitoisuus käyttäen älypuhelinta ja kertakäyttöistä testiliuskaa. Tämä innovaatio sallii kaikkien älypuhelimen omistajien mitata syljen kortisolipitoisuuden nopeasti, tarkasti ja edullisesti, sanoi tutkimusta johtanut  Utahin yliopiston Intermountain Healhcaren diabetes- ja endokrinologian osaston johtaja, tri Joel R.L. Ehrenkranz.

Doctors worldwide can use the smartphone test to help them diagnose adrenal insufficiency and hypercortisolism and monitor physiologic variations in cortisol concentration; and individuals can monitor their own cortisol levels whenever they like.

The software is ”operating-system-agnostic,” he explained, meaning that the device can be used on all platforms, including iOS, Android, Windows, and BlackBerry, and it has a universal form factor that works with all smartphones.

Lääkärit kaikkialla maailmassa voivat käyttää älypuhelintestiä lisämunuaisten vajaatoiminnan ja liikatoiminnan diagnosointiin, ja seuraamaan kortisolipitoisuuden fysiologista vaihtelua. Potilaat voivat seurata omia kortisolitasojaan koska tahansa.

Ohjelmisto on riippumaton käyttöjärjestelmästä. Laitetta voidaan käyttää kaikilla alustoilla, mukaan lukien iOS, Android, Windows ja BlackBerry, siis kaikilla älypuhelimilla.

The person being tested inserts a straw-like saliva collector under the tongue. The collector wicks the saliva by capillary action to an immunoassay strip housed in a cassette and the cassette is inserted into the reader. The smartphone uses its camera and flash to take a picture of the saliva-coated strip and an algorithm converts the image’s pixel density to a cortisol value.

Testattava henkilö asettaa pienen putken kielen alle. Putki imee itseensä sylkeä kapillaarisesti, ja sylki siirtyy kasetissa olevalle testiliuskalle. Kasetti asetetaan lukulaitteeseen. Älypuhelimen kameraa ja salamaa käyttäen otetaan kuva liuskasta, ja laskenta-algoritmi muuntaa kuvan pikselitiheyden kortisoliarvoksi.

He and his research team are now collecting clinical data for the FDA submission, and hope to attain approval in 2015.

Tutkimustiimi kerää parhaillaan kliinistä dataa (Yhdysvaltain lääke- ja elintarvikevirastoa) FDA:ta varten, ja toivoo laitteen saavan hyväksynnän vuoden 2015 aikana.

Esitys löytyy täältä.

These tests, read by a spectrophotometer, were able to detect cortisol in PBS in 0.1 mcg/ml increments between 0.1-30 mcg/ml.  Samples of artificial saliva containing cortisol in concentrations between 0.012 and 3.0 mcg/dl were deposited on the strip’s saliva collection pad.  The assay strip was then inserted into a reader that aligned a collimating lens and light diffuser with a smartphone’s camera and flash and the strip was imaged 5 minutes after specimen addition. Because gold nanoparticles with a diameter of 70-100 nm have a plasmon surface resonance peak around 600 nm, a smartphone flash can illuminate and camera image the color generated by colloidal gold labeled anti-cortisol antibodies.  A smartphone image analysis app identified the control and test lines on the assay strip and quantified the pixel density of the green color channel of the test line image.  An algorithm derived by fitting an exponential curve to a graph of observed versus reference salivary cortisol values converted the pixel density of the green color channel of the test line image to a cortisol value. The R value of this curve was 0.996 for salivary cortisol in the range of 0.012-3.0 mcg/dl.

Nämä testit, jotka luettiin spektrofotometrillä, pystyivät erottelemaan kortisolin 0,1 µg:n välein välillä 0,1 – 30 µg/ml. Keinosylkinäytteitä, jotka sisälsivät kortisolia välillä 0,012 – 3,0 µg/dl, asetettiin testiliuskan keräysalustalle. Liuska asetettiin sen jälkeen lukijaan, joka kohdisti linssin ja valonhajoittimen älypuhelimen kameran ja salaman kanssa, ja liuska kuvattiin 5 minuuttia näytteen asettamisen jälkeen. Koska kullan nanopartikkelien, joiden halkaisija on 70 – 100 nm, pintaresonanssihuippu on noin 600 nm, älypuhelimen salama pystyy valaisemaan ja kamera kuvaamaan kolloidisen kullan merkitsemien kortisolivasta-aineiden tuottaman värin. Älypuhelimen kuva-analyysisovellus tunnisti testiliuskan kontrolli- ja testiviivat ja määritti testiviivan vihreän värin pikselitiheyden. Laskenta-algoritmi, joka oli saatu sovittamalla eksponentiaalinen käyrä havaittujen vs. viitearvojen kuvaajaan, muunsi pikselitiheyden kortisoliarvoksi. Tämän käyrän R-arvo oli 0,996 syljen kortisolin arvoille välillä 0,012 – 3,0 µg/dl.

This smartphone-based immunochromatographic quantitative salivary cortisol technology can measure cortisol with a detection limit and dynamic range sufficient to diagnose adrenal insufficiency, hypercortisolism, and monitor physiologic variations in cortisol concentration.  Measuring salivary cortisol at the point-of-care in 5 minutes using an inexpensive immunochromatographic assay, reader, and smartphone may obviate the need to presumptively treat patients for adrenal insufficiency and makes cortisol assays available to regions of the world which currently lack access to this diagnostic test.

Tämä älypuhelimeen perustuva immunokromatografinen syljen kortisolin mittaustekniikka pystyy mittaamaan kortisolia riittävän tarkasti, jotta sen avulla pystytään diagnosoimaan lisämunuaisten vajaatoiminta ja liikatoiminta, ja seuraamaan kortisolipitoisuuden fysiologista vaihtelua. Syljen kortisolin mittaaminen lääkärin vastaanotolla käyttäen edullista immunokromatografista laitetta, lukulaitetta ja älypuhelinta saattaa  poistaa hoitopäätösten epävarmuuden ja tuo kortisolimittaukset sinne, missä ne eivät tällä hetkellä ole saatavilla.

Menetelmä sai patentin Yhdysvalloissa marraskuussa 2014.

Patentti käsittää myös mm. hemoglobiinin ja TSH:n mittaamisen.

Thailand and India are in the initial stages of introducing smartphone-based screening of all newborns using i-calQ’s technology. Similar programs are on schedule for deployment across South and East Asia over the next 18 months. In conjunction with local partners and governmental agencies, i-calQ’s goal is to test all newborns for congenital hypothyroidism, a serious medical condition that, if untreated, causes permanent, severe mental retardation, stunted growth, deafness, and a number of other significant medical problems.
Thaimaa ja Intia ovat aloittamassa älypuhelimilla tehtävää kaikkien vastasyntyneiden massaseulontaa käyttäen i-calQin tekniikkaa. Vastaavia ohjelmia on tulossa käyttöön eteläisessä ja kaakkoisessa Aasiassa seuraavan 18 kuukauden aikana. Yhtiön tarkoitus on yhdessä paikallisten yhteistyökumppanien ja hallitusten kanssa testata kaikki vastasyntyneet synnynnäisen kilpirauhasen vajaatoiminnan varalta. Tämä on vakava sairaus, joka hoitamattomana aiheuttaa pysyvää ja vakavaa henkistä jälkeenjääneisyyttä, lyhytkasvuisuutta, kuuroutta ja muita vakavia terveyshaittoja.

 

 

Yrityksen yhteistyökumppaneita on Utahin yliopiston lisäksi mm. Harvardin ja Stanfordin yliopistot.

 

 

Epäluotettava menetelmä kerrakseen.