Hypotyreoosi-info

Etusivu » kilpirauhashormonit (Sivu 2)

Category Archives: kilpirauhashormonit

Mainokset

Ruotsin uusi eduskunta-aloite kilpirauhassairauksien hoitosuosituksen laatimiseksi

Kolme sosiaalidemokraattien kansanedustajaa on laatinut tämän aloitteen.

 

http://www.riksdagen.se/sv/Dokument-Lagar/Forslag/Motioner/Behovet-av-nya-riktlinjer-for-_H3021401/

 

Aloite 2015/16:1401

Uusien suositusten tarve kilpirauhassairauksien ja autoimmuuniprosesseista johtuvien, samankaltaisia oireita aiheuttavien sairaustilojen hoitamiseksi

 

 

Aloite eduskunnalle
2015/16:1401
tekijä Ingela Nylund Watz ym. (S)

 

Ehdotus päätöslauselmaksi

  1. Eduskunta tukee aloitetta Uusien suositusten tarve kilpirauhassairauksien ja autoimmuuniprosesseista johtuvien, samankaltaisia oireita aiheuttavien sairaustilojen hoitamiseksi, ja ilmoittaa tästä hallitukselle.

Perustelu

Kilpirauhassairauksiin sairastuu vuosittain erittäin suuri määrä ihmisiä Ruotsissa. Näistä suurin osa on työikäisiä naisia. Hidas aineenvaihdunta, kilpirauhasen vajaatoiminta, on suuri kansansairaus jota nykyisin hoidetaan levotyroksiinilla. Lääkelaitoksen mukaan tällä hetkellä yli 440 000 henkilöä sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Näistä noin 3 700 käyttää täydentävää hoitoa Liothyronin-lääkkeellä. Diagnoosin saaminen kestää usein erittäin kauan, aika on potilaalle vaikea ja raskas, ja monet sairastuneet kertovat esimerkiksi vuosien jaksamattomuudesta, keskittymiskyvyttömyydestä, uniongelmista, painon noususta ja kivuista. Taudin kuva muistuttaa lisäksi muiden autoimmuunisairauksien oireistoa, mikä voi johtaa väärään hoitoon, huonoon elämänlaatuun ja suureen kärsimykseen. Liian monet väärän diagnoosin saaneet ja saavat hoidetaan esimerkiksi mielenterveys- ja masennuspotilaina masennuslääkkeillä.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan nykyiset hoitomenetelmät ovat peräisin 1960-luvulta, ja useimmin määrätään levotyroksiinilääkitys. Uudet tiedot osoittavat kuitenkin, ettei tämä hoito toimi kaikilla potilailla, ja että muut saatavilla olevat lääkkeet, Liothyronin ja kuivattu kilpirauhasuute, antavat paremman hoitovasteen. Erittäin harvalla ruotsalaispotilaalla on mahdollisuus saada näitä, kun ne ovat paremmin saatavilla ulkomailla. Tieto näistä muista hoitomenetelmistä Ruotsin sairaanhoidon piirissä on vähäistä ja sitä tulee parantaa. Myös muiden, samankaltaisia oireita kuin kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttavien muiden sairaustilojen tuntemusta on parannettava, jotta voitaisiin välttää väärää hoitoa. On kohtuutonta että monet, etupäässä naiset, pakotetaan vuosikausien lohduttomiin hoitokontakteihin, koska tieto ja hoitomenetelmät eivät kehity.

Kilpirauhassairaudet ja saman oirekuvan kuin kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttavat muut sairaudet ovat erittäin yleisiä, ja niistä kärsivät erityisesti naiset. Hoitotapa on peräisin 1960-luvulta. Sen vuoksi näille sairauksille on erittäin perusteltua laatia uudet hoitosuositukset. Uudet tiedot ja tutkimukset ovat saatavilla tämän työn perustaksi. Eduskunnan tulee antaa tämä tiedoksi hallitukselle mielipiteenään.

 

Ingela Nylund Watz (S)  
Yilmaz Kerimo (S) Azadeh Rojhan Gustafsson (S)

 

 

Mainokset

Skotit tutkivat: T3 on turvallinen pitkäaikaiskäytössä

 

Safety review of liothyronine use: a 20 year observational follow up study

Enrique Soto-Pedre & Graham Leese
DOI:10.1530/endoabs.38.OC5.6  http://www.endocrine-abstracts.org/ea/0038/ea0038OC5.6.htm

Eräät potilaat käyttävät liotyroniinia (T3) vaihtoehtona tyroksiinille (T4). Eri tutkimukset ovat tarkastelleet mahdollisia hyötyjä, mutta on olemassa vain vähän tietoa T3:n turvallisuudesta verrattuna tyroksiiniin. Tähän tutkimukseen otettiin mukaan Taysiden alueen kaikki kilpirauhashormonikorvaushoitoa saaneet potilaat vuosilta 1993 – 2014 (n = 34 355, yhteensä 319 500 potilasvuotta). Kaikkiaan 33 955 potilasta sai pelkkää tyroksiinia, 327 sai liotyroniinia yhdistettynä tyroksiiniin ja 73 oli T3-monoterapialla (yhteensä 400 T3-käyttäjää). Käyttämällä potilaskohtaisia tunnistenumeroita voitiin yhdistää tiedot laboratoriokokeista, lääkemääräyksistä, sairaalakäynneistä, radiojodihoidosta ja väestörekisteristä.

Liotyroniinin aloittaneet potilaat olivat nuorempia (48 vs 59 v. P<0,001), mutta sukupuolijakaumassa ei ollut eroa (85 % naisia vs. 82 %). Heillä oli hoidon alussa suurempi todennäköisyys olla entisiä kilpirauhassyöpäpotilaita, heillä oli ollut liikatoimintaa, ja heitä oli hoidettu psykoosi- tai masennuslääkkeillä. Heillä oli pienempi todennäköisyys sairastaa sydän- ja verisuonisairauksia eikä heitä ollut hoidettu statiineilla.

Keskimääräinen seuranta-aika oli 9,3 vuotta (+/- 5,6 v). Sen jälkeen raportoitiin suhteelliset riskitekijät (HR)  kun oli korjattu iän, sukupuolen, alkutilanteen TSH:n, kilpirauhaslääkemääräysten, ja kilpirauhassyövän tai liikatoiminnan aiheuttamat vaikutukset.

T3-monoterapiassa riski ei ollut kohonnut kuoleman, luunmurtumien, eteisvärinän tai sydänsairauden kohdalla. Heidän kohdallaan mielenterveysongelmien riski oli koholla (HR 3,27; 1,02 – 10,52).

Yhdistelmäterapialla ei ollut kohonnutta riskiä edes mielenterveysongelmille. Heillä esiintyi enemmän psyykoosilääkkeiden käyttöä (HR 2,26; 1,64 – 3,11).

 

 

Professorit: Tyroksiini ei todellakaan auta kaikkia vajaatoimintapotilaita

Tunnettu endokrinologian professori Antonio Bianco, joka on ollut mukana laatimassa Yhdysvaltain uusimpia kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitosuosituksia vuonna 2014, ja jolla on oma tutkimuskeskus Chicagossa, on yhdessä apulaisprofessori Elizabeth McAninchin kanssa kirjoittanut artikkelin uusimpaan Lancet Diabetes & Endocrinologyyn, jossa hän kertoo miten tyroksiiniin aikanaan päädyttiin, ja että se ei auta kaikkia kilpirauhasen vajaatoimintapotilaita.

http://www.thelancet.com/journals/landia/article/PIIS2213-8587%2815%2900325-3/fulltext

Before 1970, the predominant treatment for hypothyroidism was desiccated thyroid, typically porcine, given at doses to resolve symptoms and normalise the basal metabolic rate and serum protein-bound iodine concentration. Thyrotoxic side-effects were not uncommon, but were remediable by dose reduction; patients with residual hypothyroid symptoms were not routinely reported. Although the efficacy of desiccated thyroid was inconsistent and the costs of levothyroxine had fallen, desiccated thyroid remained the preferred agent because concerns had arisen that levothyroxine monotherapy resulted in a relative T3 deficiency.

Ennen vuotta 1970 yleisin kilpirauhasen vajaatoimintaan käytetty hoito oli kuivatusta sian kilpirauhasesta valmistettuja tabletteja, joita annettiin sellaisina annoksina, jotka poistivat oireet ja normalisoivat perusaineenvaihdunnan ja siihen aikaan mitatun proteiiniin sitoutuneen jodin pitoisuuden. Tyreotoksikoosi (kilpirauhashormonimyrkytys) ei ollut tavaton, mutta se pystyttiin hoitamaan vähentämällä annosta. Potilaita, joille jäi vajaatoimintaoireita, ei raportoitu rutiininomaisesti. Vaikka eläinperäisen lääkkeen vaikutus vaihteli ja levotyroksiinin hinta oli pudonnut, eläinperäisiä lääkkeitä käytettiin  edelleen mieluummin kuin levotyroksiinia, koska oli herännyt huoli siitä, että tyroksiinimonoterapia johti suhteelliseen T3-hormonin puutteeseen.

In the 1970s, the therapeutic approach changed after the development of the serum thyroid-stimulating hormone (TSH) radioimmunoassay, which showed that typical doses (200–400 μg per day of levothyroxine) were supratherapeutic, and the discovery that most circulating T3 is derived via extrathyroidal conversion of T4. From that point on, normalisation of serum TSH has become the treatment target to avoid the deleterious effects of iatrogenic thyrotoxicosis on the skeleton and heart, doses of levothyroxine have been substantially decreased, and levothyroxine monotherapy has become the preferred treatment in view of its excellent safety profile. Today, most patients do well with levothyroxine monotherapy, establishing normalisation of serum TSH concentrations and symptomatic remission. It is widely accepted that levothyroxine restores the T4 pool and deiodinases regulate peripheral T3 production.

1970-luvulla hoitosuunta muuttui, kun oli kehitetty TSH-tutkimusmenetelmä, joka osoitti että tyypilliset tyroksiiniannokset (200 – 400 µg/vrk) olivat liian suuria, ja oli saatu selville että suurin osa kiertävästä T3:sta muuntuu kilpirauhasen ulkopuolella T4:stä.  Sen jälkeen TSH:n normalisointi on ollut hoidon tavoite, jotta vältettäisiin vahingossa syntyneen tyreotoksikoosin haitalliset vaikutukset luustoon ja sydämeen. Tyroksiiniannoksia on myös olennaisesti pienennetty, ja tyroksiinimonoterapiasta on tullut suosituin hoitomuoto sen erinomaisen turvallisuusprofiilin takia. Tällä hetkellä useimmat potilaat voivat hyvin tyroksiinimonoterapialla, heidän TSH-arvonsa on normaali ja oireet ovat poistuneet. On yleisesti hyväksytty ajatusmalli, jonka mukaan tyroksiini palauttaa T4-varannot ja dejodinaasit säätävät perifeeristä T3-tuotantoa.

However, after this transition, some patients given levothyroxine (about 12%) were reported to have residual symptoms of hypothyroidism. Although psychological issues could have been coexisting in these patients, this finding suggests that adoption of this supposedly physiologically sensible regimen has set the scene for a new category of so-called euthyroid patients—ie, those given levothyroxine who have normal serum TSH but residual symptoms of hypothyroidism. In fact, other markers of thyroid hormone economy might not be fully normalised in patients given levothyroxine; the basal metabolic rate can remain subnormal, lipid abnormalities can persist, and the serum T4:T3 ratio is raised, with relatively lower serum T3 concentrations. Notably, less attention has been given to the raised T4:T3 ratio because serum TSH dominates as the therapeutic target and the medical community has dogmatic confidence in the deiodinases to appropriately regulate tissue T3 generation.

Tyroksiiniin siirtymisen jälkeen raportoitiin kuitenkin että eräät potilaat (noin 12 %) kärsivät edelleen vajaatoimintaoireista. Vaikka psykologiset ongelmat voivat olla myös läsnä näissä potilaissa, tämä löydös osoittaa että uuden hoitotavan myötä on syntynyt uusi potilasryhmä, ns. eutyreoottiset potilaat, eli ne tyroksiinia käyttävät potilaat joiden TSH on viitteissä mutta joilla on edelleen vajaatoimintaoireita. Itse asiassa muut kilpirauhashormonitalouden markkerit eivät ehkä ole normaaleja tyroksiinia käyttävillä potilailla: perusaineenvaihdunta saattaa pysyä liian alhaisena, veren rasva-arvot saattavat edelleen olla epänormaalit, ja seerumin T4:T3-suhde on koholla, kun T3-pitoisuus on suhteessa liian alhainen. On huomattavaa, ettei kohonneeseen T4:T3-suhteeseen ole kiinnitetty huomiota, koska TSH dominoi hoitoa ja lääketiedeyhteisöllä on opinkappaleena luottamus siihen, että dejodinaasit aina säätävät kudosten T3-tasot asianmukaisiksi.

———-

Available clinical evidence suggests that levothyroxine monotherapy does not represent a universally adequate replacement for thyroid function. The rationale underlying the transition to this strategy in the 1970s was not necessarily flawed—levothyroxine provided a safe, consistent dose and the clinical sequelae of the rise in T4:T3 ratio were not understood. Now that the mechanism underlying the inability of levothyroxine monotherapy to universally normalise serum T3 in patients with normal serum TSH concentrations is understood, it is important that future investigations into the clinical significance of a low serum T3 concentration or high T4:T3 ratio are done. High-quality randomised controlled clinical trials are also justified to assess whether patients with the Thr92Ala D2 polymorphism have a unique response to combination therapy. With continued investigations and evolving clinical insight, we hope that treatment strategies will be devised to help all patients achieve clinical and biochemical euthyroidism.

Saatavissa oleva kliininen näyttö osoittaa, ettei tyroksiinimonoterapia edusta yleisesti riittävää korvaushoitoa kilpirauhastoiminnalle. Ajatustapa tyroksiiniin siirtymiselle 1970-luvulla ei välttämättä ollut virheellinen. Levotyroksiini tarjosi turvallisen, tasaisen annoksen ja eikä T4:T3-suhteen nousun kliinisiä vaikutuksia ymmärretty. Nyt kun ymmärretään mekanismi , minkä takia tyroksiini ei kykene yleisesti normalisoimaan seerumin T3-tasoja potilailla joiden TSH on viitteissä, on tärkeää että tulevaisuudessa tutkitaan, mitkä ovat matalan T3-pitoisuuden tai korkean T4:T3-suhteen kliiniset vaikutukset. Laadukkaita, satunnaistettuja kliinisiä tutkimuksia tarvitaan arvioimaan, onko Thr92Ala D2-geenimuunnoksen omaavien potilaiden vaste yhdistelmäterapialle ainutlaatuinen.  Toivomme että jatkuvilla tutkimuksilla ja niistä syntyvällä kliinisellä ymmärtämyksellä kehitetään hoitostrategioita niin, että kaikki potilaat saavuttavat kliinisen ja biokemiallisen eutyreoosin.

 

Moniko potilas ei saa apua tyroksiinista?

Moniko potilas ei saa apua tyroksiinista, osa 2

Suomen kilpirauhaspotilaat ry julkisti nettisivustonsa

Suomen kilpirauhaspotilaat ry, lempinimeltään Kilpo, julkaisee tänään yhdistyksen kotisivut. Tervetuloa tutustumaan ja liittymään jäseneksi.

#suomenkilpirauhaspotilaat #kilpofi

Saa jakaa!

 

Finlands sköldkörtelpatienter rf, som lystrar till smeknamnet Kilpo, publicerar sin nya sajt idag. Välkommen att titta och bli medlem.

#suomenkilpirauhaspotilaat #kilpofi

Dela gärna!

 

Trijodityroniini vaikeahoitoisen masennuksen hoidossa

Tanskan terveyshallinnon sivulla on ohjeita masennuksen hoitoon. Luku 8.6 käsittelee vaikeahoitoista masennusta, jossa siis tavanomaisesti käytettävistä lääkkeistä ei ole apua.
https://sundhedsstyrelsen.dk/publ/publ2007/plan/sfr/sst_dep.rapport.pdf

I flere danske og udenlandske behandlingsvejledninger anbefales det, at man ved manglende effekt skifter til et antidepressivum med en anden farmakodynamisk virkningsprofil 127, 152, 159 . SBU-rapporten konkluderer, at der er begrænset belæg for nytten ved at skifte mellem præparater med forskellig effekt på det noradrenerge og serotonerge system, men der er et presserende behov for flere studier.I et netop publiceret systematisk review har man opgjort nytten af at skifte fra ét præparat til et andet inden for SSRI-gruppen 160 . Konklusionen er, at der ikke er videnskabelig dokumentation for nytten af et sådant skift.Der findes videnskabeligt belæg for potensering af behandlingen med lithium (evidensstyrke A). En velgennemført metaanalyse af placebokontrollerede undersøgelser viser, at potensering af TCA, fluoxetin og citalopram med lithium medfører effekt i løbet af 14 dage hos 50% af patienterne mod 23% ved potensering med placebo (NNT = 3,7) 161 .En undersøgelse fra 2006 tyder på, at potensering med trijodthyronin (T3) har samme effekt som potensering med lithium (evidensstyrke A) 162 .

Useissa tanskalaisissa ja ulkomaisissa hoito-ohjeissa suositellaan että vaihdetaan eri tavalla vaikuttavaan masennuslääkkeeseen, jos lääke ei auta. SBU-raportti (Ruotsi) toteaa että lääkkeen vaihtamisesta saatava hyöty on rajallinen, mutta että tarvitaan kipeästi lisätutkimuksia. Hiljattain julkaistussa systemaattisessa katsauksessa on selvitetty lääkkeen vaihdon hyötyjä SSRI-ryhmän sisällä. Lopputulos on, ettei sellaisen vaihdon hyödyistä ole tieteellistä perustaa. Sen sijaan on olemassa tieteellistä näyttöä litiumlisästä (näyttöarvo A). Hyvin tehty plasebokontrolloitujen tutkimusten meta-analyysi osoittaa, että TCA:n, fluoksetiinin ja sitalopraamin vahvistaminen litiumilla tuottaa tulosta 14 päivän sisällä 50 %:lla potilaista ja 23 %:lla potilaista plasebolla (NNT = 3,7). Vuonna 2006 tehty tutkimus osoittaa, että vahvistaminen trijodityroniinilla (T3) on yhtä tehokasta kuin litiumilla (näyttöarvo A).

Lähdeviite 162:

After a mean of 9.6 weeks (SD=5.2) of treatment, remission rates were 15.9% with lithium augmentation and 24.7% with T(3) augmentation, although the difference between treatments was not statistically significant. Lithium was more frequently associated with side effects (p=0.045), and more participants in the lithium group left treatment because of side effects (23.2% versus 9.6%; p=0.027).

Keskimäärin 9,6 viikon hoidon kuluttua (SD = 5,2) remissiossa oli 15,9 % litiumtehostuksella ja 24,7 % T3-tehostuksella, vaikka ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Litium aiheutti enemmän haittavaikutuksia (p = 0,045) ja useampi litiumryhmän potilas jätti hoidon kesken sivuvaikutusten vuoksi (23,2 % vs. 9,6 %; p = 0,027).

142 potilaan joukossa tehty tutkimus siis osoitti, että T3 on turvallisempi tehoste masennuslääkkeelle kuin litium, ja se auttaa paremmin.

Kansainvälinen kilpirauhastietoisuusviikko 25. – 31.5.

LEHDISTÖTIEDOTE

Maanantaina 25.5.2015 alkaa kansainvälinen kilpirauhastietoisuusviikko, jonka tarkoituksena on tuoda kilpirauhassairaudet paremmin ihmisten tietoisuuteen. 25.5.2015 on myös kansainvälinen kilpirauhaspäivä. Päivän voi huomioida mm. pitämällä sinistä huivia.

Diagnosoituja kilpirauhassairaita on Suomessa noin 300 000, mikä on yli 3-kertainen määrä kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen. Silti kilpirauhassairaudet ovat edelleen valitettavan huonosti tunnettuja. Lääkäreiden, jotka eivät ole perehtyneet riittävästi kilpirauhassairauksiin, on hankala hoitaa potilaita, joiden kilpirauhasarvot ovat ristiriitaiset kliinisen kuvan kanssa. Koska julkisella puolella on hankala päästä erikoislääkärille, moni potilas hakeutuu yksityisille lääkäreille. Yksityisellä puolellakin on hyvin vaihteleva osaamistaso. Se, että potilas onnistuu löytämään asiantuntevan lääkärin, joka osaa sekä huomioida potilaan oireet että määrätä riittävät laboratoriokokeet, ei auta, jos kyseisen lääkärin varauskirja on täynnä. Parhaille lääkäreille voi olla jopa vuoden pituinen jono tai he eivät ota lainkaan uusia potilaita.

Kilpirauhassairauksien diagnostiikassa ja hoidon seurannassa käytettävät laboratoriokokeet eivät ole kalliita. Hoitamattomat kilpirauhaspotilaat tulevat sen sijaan kalliiksi yhteiskunnalle. Kilpirauhashormonien puute tai epätasapaino vaikuttaa lähes kaikkiin elintoimintoihin ja tekee ihmisestä pahimmillaan täysin toiminta- ja työkyvyttömän. Kilpirauhashormonit ovat elintärkeitä.

Lääketieteen pyrkimyksenä tuntuu olevan löytää paras lääke jokaiseen vaivaan. Ongelma on siinä, että ihmiset ovat erilaisia eikä ole olemassakaan sellaista lääkettä, mikä sopisi kaikille. ”One size fits all” ei toimi. Kilpirauhassairauksia on myös monenlaisia; aina vika ei ole itse kilpirauhasessa.

Valvira on rajoittanut joidenkin lääkäreiden oikeuksia hoitaa potilaitaan lääkäreiden tehtyä toisistaan valituksia. Tähän mennessä Valvira on hävinnyt käymänsä taistelut hallinto-oikeudessa, mutta on valittanut päätöksistä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tilanne on johtanut siihen, että useimmat lääkärit eivät uskalla määrätä potilailleen mitään muuta kilpirauhaslääkitystä kuin tyroksiinia, jos sitäkään. Taistelussa kärsivät ilman hoitavaa lääkäriänsä jääneet potilaat sekä potilaat, joilta ei edes oteta asianmukaisia kilpirauhaskokeita lääkityksen tarpeen tai hoidon onnistumisen arvioimiseksi. T3:sta, joka on elintärkeä hormoni, on tullut kiistakapula. Riitelyn sijaan tulisi ryhtyä toimiin: jakaa tietoa ja antaa lisäkoulutusta. Se hyödyttäisi sekä lääkäreitä että potilaita.

Kilpirauhaspotilaat on mahdollista hoitaa hyvinvoiviksi yhdistämällä sopiva lääkitys ja opastus kilpirauhasen metaboliaa tukevasta ravitsemuksesta ja elintavoista. Kunnollisella hoidolla ehkäistään muita vakavia sairauksia ja mahdollistetaan normaali ja täysipainoinen elämä. Hoitamattomat kilpirauhassairaudet hankaloittavat raskaaksi tulemista ja voivat vaikuttaa raskauden kulkuun ja sikiön kehitykseen.

Potilaiden hädän ja toiveiden pohjalta on syntynyt uusi kilpirauhasyhdistys, Suomen kilpirauhaspotilaat. Yhdistys tekee vahvasti kansainvälistä yhteistyötä muiden maiden (mm. Belgia, UK, USA, muut Pohjoismaat) potilasyhdistyksien kanssa tavoitteena saada parempaa hoitoa kaikille kilpirauhaspotilaille.

https://www.facebook.com/events/360327440829883/

Suomen kilpirauhaspotilaat -yhdistyksen hallitus

Tyroksiinihoidosta lausuttua

Viime aikoina on näkynyt muutama kommentti tyroksiinimonoterapiasta.

Tri Malcolm Kendrickin blogissa:

 

I should mention here that I have been told that the RCP has been asked on numerous occasions to cite references to research/studies showing “overwhelming evidence supports the use of thyroxine (T4 alone)”, but to date, they have provided none. A Freedom of Information (FOI) request that the RCP provide such evidence – again met with no response. A request was made via the ‘Ask for Evidence’ website, run in association with ‘Sense About Science’ asking for evidence on the safety and efficacy of L-T4 as a treatment for hypothyroidism. This request was directed to the RCP who eventually responded stating “The RCP’s guidance is based on the opinion of an expert panel which was temporarily formed for this purpose. The evidence they used to form their individual opinions has not been collated and therefore the RCP cannot provide any evidence list”

(Brittilääkärien kokoama näyttö jäi tallentamatta, ja sen vuoksi Kuninkaallinen lääkärikollegio ei voi antaa listaa näytöstä, joka kiistattomasti osoittaa tyroksiinimonoterapian ylivoimaisuuden!)

British Medical Journalissa:

Johtopäätökset ovat erittäin mielenkiintoisia.

Treatment approach

All patients with primary hypothyroidism should be treated. The goal of treatment is reduction of symptoms and prevention of long-term complications. [1] [5] [12] Treatment is given upon establishing the diagnosis and is lifelong. Treatment is with levothyroxine. [B Evidence] There is no evidence that ’natural’ or pig thyroid extract provides clinically reliable therapy. [19]’

We found no direct information from RCTs about whether levothyroxine is better than no active treatment. There is consensus that treatment reduces symptoms.
Treating clinical (overt) hypothyroidism with thyroid hormone (levothyroxine) can lead to hyperthyroidism, reduction of bone mass in post-menopausal women, and increased risk of atrial fibrillation if the person is over-treated.Benefits and harms
Levothyroxine (L-thyroxine) versus placebo:We found no systematic review or RCTs comparing levothyroxine versus placebo in people with clinical hypothyroidism, although there is consensus that treatment improves symptoms. We found one systematic review that reported on adverse effects.(Emme löytäneet mitään suoraa tietoa satunnaistetuista kaksoissokkotutkimuksista, jotka osoittaisivat että levotyroksiini on parempi kuin hoitamatta jättäminen)

(Emme löytäneet mitään systemaattisia katsauksia tai satunnaistettuja kaksoissokkotutkimuksia, jotka vertaisivat levotyroksiinia plaseboon kliinisesti vajaatoimintaisille potilaille)

 

 

SECTION II. THERAPIES OTHER THAN
LEVOTHYROXINE ALONE
Thyroid Extracts
12. In adults requiring thyroid hormone
replacement treatment for primary hypothyroidism,
is treatment with thyroid extracts superior
to treatment with levothyroxine alone?
& RECOMMENDATION
We recommend that levothyroxine be considered as routine
care for patients with primary hypothyroidism, in
preference to use of thyroid extracts. Although there is
preliminary evidence from a short-duration study that
some patients may prefer treatment using thyroid extracts,
high-quality controlled long-term outcome data are lacking
to document superiority of this treatment compared to
levothyroxine therapy. Furthermore, there are potential
safety concerns related to the use of thyroid extracts, such
as the presence of supraphysiologic serum triiodothyronine
levels and a paucity of long-term safety outcome data.
Strong recommendation. Moderate quality evidence

Konsensus siis korvaa näissä hoitokäytäntöarvioissa laadukkaat kaksoissokkotutkimukset, jotka puuttuvat kokonaan tyroksiinimonoterapian kohdalta! Kun endokrinologit niin kovasti haluavat uskoa tyroksiinimonoterapiaan.

 

Puuttuva tutkimus on alkanut Yhdysvaltain armeijan puitteissa. Lyhyen, vuonna 2013 julkaistun pilottitutkimuksen perusteella on nyt tekeillä laajempi tutkimus, jossa verrataan tyroksiinimonoterapiaa, eläinperäisiä kilpirauhasvalmisteita ja synteettistä yhdistelmävalmistetta, jossa T4:ää eli tyroksiinia on 4 osaa ja T3:a eli liotyroniinia eli trijodityroniinia on 1 osa.

Ruotsalainen tyroksiinitutkimus

Moniko potilas ei saa apua tyroksiinista?

Ruotsalaisen Sköldkörtelföreningenin entinen puheenjohtaja päätti ottaa selvää, ja kysyi asiasta tyroksiinin käyttäjiltä tammikuun 16. päivästä huhtikuun loppuun 2015 asti.

https://docs.google.com/forms/d/1w7DwcMaXVN63YiOR-NguasVbS_6oJi7by9ExHcl_d0o/viewanalytics

Tutkimukseen vastasi 467 vain tyroksiinia käyttävää potilasta. Heistä 1,1 % tunsi saaneensa hyvän avun tyroksiinimonoterapiasta.

187 henkilöä oli käyttänyt tyroksiinia yli 10 vuoden ajan, 91 henkilöä 5-10 vuotta, 95 henkilöä 2-5 vuotta, 49 henkilöä 1-2 vuotta ja 45 henkilöä alle vuoden.

Yleisin annos oli 100 – 124 µg/vrk, jota käytti 140 potilasta. Seuraavaksi yleisin oli 125 – 149 µg/vrk, 101 potilasta. Annoskoot vaihtelivat alle 30 µg:sta yli 200 µg:aan.

Yleisimmät hoidosta huolimatta esiintyvät oireet olivat: henkinen väsymys päivän tehtävien jälkeen 86,1 %, fyysinen väsymys päivän tehtävien jälkeen 82,2 %, hidas aivotoiminta (vaikeuksia laskemisessa tai äskettäisten tapahtumien muistamisessa) 75,4 %, lihas- ja nivelkivut 75,4 %, lihominen 73,7 %, vähentynyt libido 69,8 %, kuiva iho 68,5 %, palelu 66,2 %.

Yleisimmät hoidosta huolimatta esiintyvät klassiset vajaatoiminnan merkit olivat: alhainen kehon lämpö 56,5 %, kylmä iho 45 %, kasvojen turvotus 41,8 %, turvotus silmäluomien yläpuolella 35,1 %, kulmakarvojen uloimman osan puuttuminen 32,5 %, matala leposyke 29,1 %, hitaat refleksit 26,6 %, karhea, paksuuntunut iho 22,7 %.

Sukupuolijakauma: miehiä 5 %, naisia 95 %.

1,1 % katsoo olevansa täysin vapaa kilpirauhasen vajaatoiminnasta, 87,2 % ei katso olevansa. 11,2 % ei osaa sanoa.

 

 

Tanskalaisviranomaisen ohje: myös oireet huomioitava

Tanskalainen Sundhedsstyrelsen (terveyshallitus) on lähettänyt uutiskirjeen, jonka sivulla 5 annetaan ohje tyroksiinihoidon seurannalle.

Bivirkninger relateret til thyroidea-substitutionsbehandling: Husk det kliniske billede ved dosisoptimering

Mange henvendelser og bivirkningsindberetninger om Eltroxin og Euthyrox

Kilpirauhashormonikorvaushoidon yhteydessä esiintyvät sivuvaikutukset: Muistakaa kliininen kuva annosta optimoidessanne

Sundhedsstyrelsen modtager i perioder en del henvendelser og bivirkningsindberetninger om Eltroxin og Euthyrox (levothyroxin = T4-hormon), der bruges til behandling af hypotyreose. De fleste henvendelser er fra patienter, som beskriver kliniske symptomer, der ligner hyper- eller hypothyreose – i nogle tilfælde i svær grad. Dog fortolkes symptomerne ofte ikke som sådan af patienterne, men som bivirkninger til medicinen, fx forårsaget af indholdsstoffer. Patienterne beskriver ofte, at deres TSH-værdier ligger inden for normalområdet, så hverken patienten selv eller lægen mistænker, at doseringen måske ikke er optimal.

Terveyshallinto vastaanottaa ajoittain palautetta ja ilmoituksia sivuvaikutuksista Eltroxinista ja Euthyroxista (levotyroksiini- eli T4-valmisteita), joita käytetään kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon. Useimmat palautteet tulevat potilailta, jotka kuvailevat kliinisiä oireita, jotka muistuttavat kilpirauhasen liika- tai vajaatoimintaa, joskus hyvinkin vaikeita. Potilaat tulkitsevat usein oireet lääkkeen sivuvaikutuksiksi, esim. täyteaineiden aiheuttamiksi, eikä vääräksi annoskooksi.Potilaat kertovat usein että heidän TSH-arvonsa ovat viitealueella, minkä vuoksi ei  lääkäri eikä potilas epäile, ettei annos ole paras mahdollinen.

Nogle indberetninger beskriver tilfælde, hvor patienter oplever symptomer på hyper- og hypothyreose samtidig. Her er det mere uklart, hvad årsagen er. Det er dog kendt, at ikke alle patienter oplever fuldstændig restituering af livskvaliteten ved behandling med T4.

Ilmoituksissa on tapauksia, joissa potilaat tuntevat samanaikaisesti oireita liika- ja vajaatoiminnasta. Tässä syy on melko epäselvä. Tiedetään kuitenkin, etteivät kaikki potilaat koe saavansa elämänlaatuaan kokonaan takaisin T4-monoterapialla.

 

Antallet af enslydende indberetninger giver os anledning til at gøre læger opmærksomme på, at det terapeutiske interval for thyreoideahormoner er smalt, og at optimal dosering ikke alene er baseret på laboratorieværdier, men også på klinisk vurdering af patienten.

Samansisältöisten haittailmoitusten määrä on syy huomauttaa lääkäreille, että kilpirauhashormonien annosikkuna on kapea, ja paras mahdollinen annoskoko ei perustu pelkästään laboratorioarvoille, vaan myös potilaan kliiniselle arvioinnille.

 

Som læge skal du være opmærksom på:

Lääkärinä sinun pitää ottaa huomioon:

• Eltroxin har et smalt terapeutisk vindue. Optimal Eltroxin dosering er baseret på en klinisk vurdering og på blodprøver til monitorering af thyreoideafunktionen. Under den initiale titreringsperiode er en forsigtig dosistitrering og monitorering nødvendig for at undgå konsekvenserne af en over- eller underbehandling. Symptomerne på for høj dosering kan sammenlignes med mange af de træk, man ser ved endogen tyrotoksikose.

  • tyroksiinilla on kapea terapeuttinen ikkuna. Paras mahdollinen annos perustuu kliiniselle arviolle (oireille) ja laboratoriokokeille. Hoidon alussa, annosta haettaessa, varovainen annosnosto ja seuranta on välttämätöntä, jotta vältyttäisiin liian vähäisen tai runsaan hoidon seurauksilta. Liian suuren annoksen oireet ovat samankaltaisia kuin sisäsyntyisessä tyrotoksikoosissa.

• Hvis behandling med Eltroxin eller Euthyrox ikke viser sig tilstrækkelig til at genskabe klinisk euthyroid tilstand, bør behandlingsalternativer overvejes. For nærmere information henvises til artikel publiceret af IRF i 2013: Behandling af hyper- og hypotyreose.

  •  Mikäli tyroksiinihoito ei näytä riittävän kliinisesti eutyreoottisen (oireettoman) tilan saavuttamiseen, täytyy harkita muita hoitovaihtoehtoja. Tarkempia tietoja annetaan artikkelissa Kilpirauhasen liika- ja vajaatoiminnan hoito (tanskaksi, kirjoittaja endokrinologian ylilääkäri Birte Nygaard). Tämä suositeltu artikkeli sisältää ylilääkärin lausuman:

Hypotyreose behandles med levothyroxin, og der foreligger ikke systematiske studier, der vurderer effekten af denne behandling.

Vajaatoimintaa hoidetaan tyroksiinilla, eikä ole olemassa systemaattisia tutkimuksia, jotka arvioivat tämän hoidon tehoa.

B. Nygaardin tutkimukset on referoitu tässä blogissa:

https://hypotyreoosi.wordpress.com/2014/10/01/tanskalaisia-tutkimuksia-yhdistelmaterapiasta-osa-1/

https://hypotyreoosi.wordpress.com/2014/10/12/tanskalaisia-tutkimuksia-yhdistelmaterapiasta-osa-2/

https://hypotyreoosi.wordpress.com/2014/10/17/tanskalaisia-tutkimuksia-yhdistelmaterapiasta-osa-3/

Lääkärittä jääneen potilaan kirje

Sain sähköpostia potilaalta, joka on jäänyt ilman hoitavaa lääkäriä ja lääkkeitä. Hän antoi luvan julkaista viestinsä.

Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto on määrittänyt lääkkeille turvallisuusluokat A, B, C, D, X ja N ottaen huomioon lääkkeiden vaarat sekä potilaille että raskaana olevien naisten sikiöille (FDA pregnancy categories [1]). Kaikki kilpirauhaslääkkeet kuuluvat luokkaan A [2], joka on FDAn turvallisin lääkeluokka.

Lääkärini toimintaa on rajoitettu kilpirauhasen hoitoon liittyvien lääkkeiden osalta, mutta hän saa määrätä minulle muita lääkkeitä (esim. statiineja kolesterolin alentamiseksi). Kaikilla lääkäreillä on oikeus määrätä ihmisille statiineja ja lähes 700 000 suomalaista syö näitä kolesterolilääkkeitä [3], jotka ovat FDAn vaarallisimpaan lääkeluokkaan X kuuluvia lääkkeitä [4].

Kolesteroli on ihmiselle elintärkeä aine [5]. Kaikki kudokset voivat tuottaa kolesterolia ja sitä voi saada myös ravinnosta. Kolesteroli ei siis ole mikään sairaus. Suomessa vain uskotaan, että kolesteroli tukkii valtimot. Toinen näkemys [6] on, että syinä sydän- ja verisuonitautien ongelmille ovat krooninen tulehdus ja soluvauriot verisuonten seinämissä. Elimistö vain pyrkii korjaamaan näitä vaurioita kolesterolilla, joka on siten läsnä sydän- ja verisuonitaudeissa.

Statiineja määrätään ihmisille sydän- ja verisuonitautien ehkäisemiseksi, vaikka ei ole selviä todisteita siitä, että ne ehkäisevät sydän- ja verisuonitauteja. Lääketehtaat ovatkin saaneet myyntiluvan statiinien osalta kolesterolin alentamiseen, ei sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn tai parantamiseen [7]. Tästä huolimatta Suomessa suositellaan, että ihmiselle määrätään kolesterolilääkitys, jos veren kokonaiskolesteroli on yli 5 mmol/l, vaikka hänellä ei olisi diagnosoitu mitään sydän- ja verisuonitauteihin viittaavaa. 1980-luvulla normaalin kolesterolin raja-arvo oli 7 mmol/l, nyt se on 5 mmol/l [5].

Kaiken huipuksi lääkärit ovat määränneet statiineja kolesterolin alentamiseksi yli 270000 ikäihmiselle, vaikka korkeahko kolesteroli ennustaa iäkkäämmillä ihmisillä pitkää ikää [8].

Valviran prioriteetit ovat mielestäni aivan sekaisin, kun se hallinto-oikeudessa (kahdesti) hävittyään [9] kohdistaa lääkäreiden työtä estävät/haittaavat toimenpiteet niihin lääkäreihin, jotka määräävät sairaille ihmisille FDA:n turvallisimpaan lääkeluokkaan kuuluvia lääkkeitä (kilpirauhaslääkkeet). Silti he eivät mitenkään näkyvästi puutu siihen, että lääkärit määräävät FDA:n vaarallisimpaan lääkeluokkaan kuuluvia lääkkeitä (statiineja) terveille ihmisille ja etenkin vanhuksille, joille korkeahkosta kolesterolista olisi jopa hyötyä.

Entistä selvemmin näyttää siltä, että Valviralla on ajojahti käynnissä. Nyt he ”käyvät jo lääkärien kimppuun” pelkästään apteekeista saatujen tietojen perusteella, jos lääkäri on määrännyt seuraavia lääkkeitä: Liothyronin, Thybon, Armour thyroid, Thyroid, Thyroxin ja Hydrocortison tai DHEA-valmistetta [10]. Enää ei riitä sekään, että lääkärikollegat kantelevat, vaan pitää jo aktiivisesti itse kaivaa ”syylliset” esille. Potilaathan eivät ole tehneet vahinkoilmoituksia kilpirauhaslääkityksistä.

Lääkkeiden vaarallisuutta voi selvittää myös haittarekistereitä tutkimalla. Esimerkiksi Englannin valvontavirastoon (MHRA) on raportoitu 1.7.1963 lähtien kuolemaan johtaneita tapauksia [11] seuraavasti:

•liotyroniini (T3): 0 kuolemaa

•thyroid (eläinperäinen T4 & T3): 0 kuolemaa

•levotyroksiini (synteettinen T4): 12 kuolemaa

•atorvastatiini (kolesterolilääke): 89 kuolemaa

•simvastatiini (kolesterolilääke): 118 kuolemaa

Yllä olevien tietojen perusteella voimme todeta, että liotyroniini ja Thyroid ovat turvallisempia lääkkeitä kuin tyroksiini, jota sisätautilääkärit haluavat käytettävän ainoana lääkkeenä kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon. Ja kaikki kilpirauhaslääkkeet ovat huomattavasti turvallisempia lääkkeitä kuin statiinit.

Kaiken tämän tiedon perusteella minun on mahdotonta uskoa, että yksikään kilpirauhaslääkkeitä määrännyt lääkäri olisi vaarantanut potilasturvallisuutta missään muodossa. Koska ammattioikeuksien rajoitus on kohdistunut vain kilpirauhassairauksien hoitoon, niin kyllä Valviran toiminnassa on selvästi kysymyksessä tiettyjen valmisteiden/valmisteryhmien estäminen kilpirauhassairauksien hoidossa. Valvira on pelotellut T3-hoitoa antavat lääkärit toimintakyvyttömiksi.

Mitkä ovat sitten Valviran toiminnan seuraukset minun osaltani? Kun nykyinen T3-lääkitykseni loppuu, joudun luultavasti menemään jonkun sisätautilääkärin vastaanotolle. Hän saattaa aloittaa kokeilun tyroksiinilla (12 kuollutta Englannissa tähän mennessä). Kun se ei toimi, niin hän voi päätyä määräämään minulle masennuslääkkeitä (fluoxetine 261, paroxetine 185, venlafaxine 170 kuollutta Englannissa tähän mennessä)(noin puolet netissä kirjoittaneista kilpirauhasen vajaatoimintaa poteneista on todennut lääkärien tarjonneen heille masennuslääkkeitä). Tällä jatketaan, kunnes olen menettänyt työkykyni tai henkeni noihin masennuslääkkeisiin.

Turvaako Valvira siis oikeasti jollain tavoin potilasturvallisuuteni? Miten?

Jos maailman tuottavin teollisuus (lääketeollisuus) [12] maksaa tärkeimmille mielipidejohtajille eri organisaatioissa jopa 400 000 dollaria kahdeksan päivän konsulttipalveluista [13] ja tämä tapahtuu riittävän monta kertaa, niin onko mahdollista, että meillä Suomessa on jonain päivänä suurimpien lääketehtaiden kontrolloima ohjeistus, jota kaikkien lääkärien on noudatettava tai muuten valvova viranomainen poistaa lääkäriltä hänen oikeutensa ammattinsa harjoittamiseen? Miten tämä voidaan edes estää, jos lääketeollisuus on valmis nostamaan panoksia?

PS: Ei Evirankaan toiminta vaikuta yhtään rehellisemmältä, jos MIT:n tutkijan havainnot pitävät yhtään paikkaansa:

http://safkatutka.fi/vieraskirjoitukset/koivutisle/

http://www.anh-usa.org/half-of-all-children-will-be-autistic-by-2025-warns-senior-research-scientist-at-mit/print/

Viitteet:

[1] http://en.wikipedia.org/wiki/Pregnancy_category

[2] http://www.pregmed.org/medications-during-pregnancy

•Kilpirauhaslääkkeet: Thyroid medication

[3] http://www.kela.fi/documents/10180/243147/Huupponen_statiini.pdf/1b92d668-151b-4a4b-ac98-4a2549bfb22e

[4] http://www.hopkinslupus.org/lupus-treatment/common-medications-conditions/cholesterol-medications-statins/

[5] http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolesteroli

[6] Parantavat rasvat, Taija & Jani Somppi, Kolesteroliko valtimoiden kovettumisen ja ahtautumisen takana?, sivut 65 – 73

[7] Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus, Peter C. Gøtzsche, sivu 178

[8] https://docs.google.com/viewer?a=v&pid=sites&srcid=ZGVmYXVsdGRvbWFpbnxsZWlub3V0cmlhaW5lbnxneDo0MTc5NTFhZjVhZjRlZTQz

[9] https://hypotyreoosi.wordpress.com/2015/01/23/helsingin-hallinto-oikeus-19-12-2014-otteita/

[10] https://hypotyreoosi.wordpress.com/2015/01/20/olli-sovijarvi-valviran-tarkastelun-alla/

[11] http://www.mhra.gov.uk/drug-analysis-prints/

[12] Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus, Peter C. Gøtzsche, sivu 92

[13] Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus, Peter C. Gøtzsche, sivu 115