Hypotyreoosi-info

Etusivu » tutkimukset » Näyttöön perustuva lääketiede, Evidence Based Medicine?

Näyttöön perustuva lääketiede, Evidence Based Medicine?

Kirjoittajat

Referoin British Medical Journalin blogissa julkaistua kirjoitusta http://blogs.bmj.com/bmj/2014/01/31/richard-smith-medical-research-still-a-scandal/ , Lääketieteen tutkimus, edelleen skandaali.

Tekstin kirjoittaja Richard Smith oli BMJ:n päätoimittaja parikymmentä vuotta sitten, kun lehti julkaisi tilastotieteilijä Doug Altmanin kirjoituksen Huonon lääketieteen tutkimusskandaali, The Scandal of poor medical research.

Tähän heikkolaatuiseen lääketieteen tutkimukseen perustuvat Käypä hoito-suositukset.

When I tell friends outside medicine that many papers published in medical journals are misleading because of methodological weaknesses they are rightly shocked. Huge sums of money are spent annually on research that is seriously flawed through the use of inappropriate designs, unrepresentative samples, small samples, incorrect methods …

Kun kerron lääketieteen ulkopuolella oleville ystävilleni, että monet lääketieteellisissä julkaisuissa julkaistut tutkimukset ovat harhaanjohtavia menetelmien heikkouksien vuoksi, he ovat oikeutetusti kauhuissaan. Suuria rahamääriä käytetään vuosittain tutkimukseen, joka on vakavasti puutteellista johtuen väärin tehdyistä tutkimussuunnitelmista, epäedustavista otoksista, liian pienistä otoksista, vääristä menetelmistä…

What, then, should we think about researchers who use the wrong techniques (either wilfully or in ignorance), use the right techniques wrongly, misinterpret their results, report their results selectively, cite the literature selectively, and draw unjustified conclusions? We should be appalled. Yet numerous studies of the medical literature, in both general and specialist journals, have shown that all of the above phenomena are common. This is surely a scandal.

Mitä meidän pitäisi ajatella tutkijoista, jotka käyttävät väärää tekniikkaa (joko tahallaan tai tietämättömyyttään), käyttävät oikeaa tekniikkaa väärällä tavalla, tulkitsevat tuloksiaan väärin, raportoivat tuloksiaan valikoiden, siteeraavat kirjallisuutta valikoiden, ja tekevät perusteettomia päätelmiä? Meidän pitäisi olla kauhuissamme. Kuitenkin lääketieteen tutkimuksia on paljon, niin yleis- kuin erikoisalojen lehdissä, joissa osoitetaan että kaikki edellä mainitut ilmiöt ovat tavallisia. Tämä on skandaali.

Artikkeli julkaistiin näyttöön perustuvan lääketieteen alkuaikoina.

Why, asked Altman, is so much research poor? Because “researchers feel compelled for career reasons to carry out research that they are ill equipped to perform, and nobody stops them.” In other words, too much medical research was conducted by amateurs who were required to do some research in order to progress in their medical careers.

Miksi suuri osa tutkimuksista on huonoja? Koska ”tutkijat tuntevat pakkoa uransa vuoksi tutkia asioita, joita he eivät osaa, eikä kukaan pysäytä heitä.” Toisin sanoen, liian suuri osa lääketieteen tutkimuksesta on amatöörien tekemää, koska heidän on pakko tehdä joitain tutkimusta uransa eteen.

Altman’s conclusion was: “We need less research, better research, and research done for the right reasons. Abandoning using the number of publications as a measure of ability would be a start.”

Altmanin johtopäätös: Tarvitaan vähemmän tutkimusta, parempaa tutkimusta, ja tutkimusta oikeista syistä. Tutkimusten lukumäärän hylkääminen osaamisen mittarina olisi hyvä alku (Katsotaan vain julkaistujen tutkimusten lukumäärää, ei niiden laatua, kun täytetään avoimia paikkoja).

Nyt näyttää siltä, että asiat ovat menneet vain huonompaan suuntaan. Saman pääkirjoituksen voisi kirjoittaa nyt.

Vuonna 2010 85 % lääketieteen tutkimusrahoista meni hukkaan. Nyt menee enemmän. John Ioannidis on osoittanut, että lähes kaikki ruoan ja sairauksien yhteyksiä raportoivat tutkimukset ovat vääriä, ja että vain noin 1 % tuhansista geenejä sairauksiin liittävistä tutkimuksista raportoi todellisista yhteyksistä. Hänen kirjoituksensa vuodelta 2005 PlosOnessa on edelleen eniten luettujen joukossa.

Ioannidis’s conclusion as to why so much research is poor is similar to that of Altman’s: “Most scientific studies are wrong, and they are wrong because scientists are interested in funding and careers rather than truth.” Researchers are publishing studies that are too small, conducted over too short a time, and too full of bias in order to get promoted and secure future funding.

Ioannidisin päätelmä huonon tutkimustiedon paljoudesta on sama kuin Altmanin: ”Useimmat tieteelliset tutkimukset ovat virheellisiä, ja ne ovat sitä koska tiedemiehet haluavat rahoitusta ja uraa enemmän kuin totuutta.” Tutkijat julkaisevat tutkimuksia jotka ovat liian pieniä, tehty liian lyhyen ajan kuluessa, ja liian täynnä julkaisuharhaa, jotta he etenisivät urallaan ja varmistaisivat tulevaisuuden rahoituksen.

Chalmers, Glasziou, and others identify five steps that lead to 85% of biomedical research being wasted. Firstly, much research fails to address questions that matter. For example, new drugs are tested against placebo rather than against usual treatments. Or the question may already have been answered, but the researchers haven’t undertaken a systematic review that would have told them the research was not needed. Or the research may use outcomes, perhaps surrogate measures, that are not useful.

Chalmers, Gasziou ja muut ovat tunnistaneet viisi askelta, jotka johtavat siihen, että 85 % biolääketieteen tutkimuksesta menee hukkaan.

1. Suuri osa tutkimuksista ei käsittele merkityksellisiä kysymyksiä. Esimerkiksi uusia lääkkeitä verrataan plaseboon, eikä tavanomaisiin hoitoihin. Tai vastaus kysymykseen on jo löytynyt, mutta tutkijat eivät ole tehneet systemaattista kirjallisuuskatsausta, joka olisi osoittanut ettei tutkimusta tarvita. Tai tutkimus käyttää tuloksia jotka eivät ole käyttökelpoisia.

Secondly, the methods of the studies may be inadequate. Many studies are too small, and more than half fail to deal adequately with bias. Studies are not replicated, and when people have tried to replicate studies they find that most do not have reproducible results.

2. Tutkimusmenetelmät ovat puutteellisia. Monet tutkimukset ovat liian pieniä, ja yli puolet käsittelee julkaisuharhaa riittämättömästi. Tutkimuksia ei toisteta, ja kun toiset tutkijat ovat yrittäneet toistaa tutkimuksia, he huomaavat ettei suurimmalla osalla ole toistettavissa olevia tuloksia.

Thirdly, research is not efficiently regulated and managed. Quality assurance systems fail to pick up the flaws in the research proposals. Or the bureaucracy involved in having research funded and approved may encourage researchers to conduct studies that are too small or too short term.

3. Tutkimuksia ei säädellä eikä johdeta tarpeeksi. Laadunhallintajärjestelmät eivät havaitse tutkimusaloitteiden vikoja. Tai tutkimuksen rahoitus- ja hyväksyntämenettelyt saattavat rohkaista tekemään liian pieniä tai liian lyhytkestoisia tutkimuksia.

Fourthly, the research that is completed is not made fully accessible. Half of studies are never published at all, and there is a bias in what is published, meaning that treatments may seem to be more effective and safer than they actually are. Then not all outcome measures are reported, again with a bias towards those are positive.

4. Valmistuneita tutkimuksia ei päästetä tarkastelemaan. Puolet tutkimuksista jätetään kokonaan julkaisematta, ja julkaistut on seulottu puolueellisesti, mikä aiheuttaa vaikutelman että hoidot näyttävät tehokkaammilta ja turvallisemmalta kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Kaikkia tuloksia ei raportoida, jolloin julkaistut saadaan näyttämään paremmalta kuin ne ovatkaan.

Fifthly, published reports of research are often biased and unusable. In trials about a third of interventions are inadequately described meaning they cannot be implemented. Half of study outcomes are not reported.

5. Julkaistut tutkimusraportit ovat usein harhaisia ja käyttökelvottomia. Kokeissa noin kolmasosa interventioista on riittämättömästi kuvattu, jolloin niitä ei voi soveltaa. Puolet tuloksista jätetään julkaisematta.

It wouldn’t be unfair simply to repeat Altman’s statement of 20 years ago that: “The poor quality of much medical research is widely acknowledged, yet disturbingly the leaders of the medical profession seem only minimally concerned about the problem and make no apparent efforts to find a solution.”

Ei olisi epäreilua vain toistaa Altmanin lausunto 20 vuoden takaa: ”Monen lääketieteen tutkimuksen heikko laatu tunnustetaan yleisesti, mutta lääkärikunnan johtohahmot ovat vain minimaalisen huolissaan tästä ongelmasta, eivätkä näe juurikaan vaivaa ratkaisun löytämiseksi.

It took me a while to understand that the reasons were deeper….reached the dismal conclusion that things were badly wrong with journals and the research they published.

Richard Smith oli BMJ:n päätoimittaja kun Altmanin artikkeli julkaistiin 1994, mutta vuonna 2002 hän kirjoitti kirjan lääketieteen julkaisuista, ja silloin hän tuli siihen ikävään päätelmään, että lehtien tila ja niiden julkaisemat tutkimukset olivat huonolla tolalla.

************

Smithin aiemmasta artikkelista Totuus vai ura?

A huge growth area in science is linking genes with particular diseases, and Ioannidis presented an analysis of hundreds of such studies showing that in only 1.1% of cases was the linkage true. Think of that when you next hear on the radio that a gene has been found for depression, schizophrenia, or obesity. The reports suggest that a “cure” is closer, but in fact there is probably no true linkage at all.

Lääketieteen valtava kasvuala on linkittää geenit tiettyihin sairauksiin, ja Ioannidis esitteli analyysin sadoista tällaisista tutkimuksista, joka osoitti että vain 1,1 % linkityksistä oli totta. Mietipä sitä, kun seuraavaksi kuulet uutisista että on löydetty masennus-, skitsofrenia- tai lihavuusgeeni. Raportti kertoo ”parannuksen” olevan askelta lähempänä, mutta tosiassa linkkiä ei ole olemassakaan.

Biomarkers of diseases are another subject where we are being constantly misled, with highly cited studies showing a high relative risk almost always turning out to have greatly exaggerated the relative risk. The same is true for prediction models for disease, and a study of 127 models showed that in only a fifth had there been further studies to validate the model. In half of that fifth the further studies came from the original authors, which is unsatisfactory.

Sairauksien biomarkkerit ovat toinen alue jossa meitä jatkuvasti johdetaan harhaan, ja runsaasti siteeratut tutkimukset, jotka osoittavat korkeaa suhteellista riskiä, ovat lähes aina osoittautuneet suuresti liiottelevan suhteellista riskiä. Sama koskee sairauksien ennustemalleja, ja 127 mallin tutkimus osoitti, että vain noin viidesosasta oli tehty mallia validoivia tutkimuksia. Näistä puolet oli alkuperäisten kirjoittajien tekemiä, mikä on epätyydyttävää.

Ioannidis showed the results of which countries produce the highest proportions of misleading studies. The US is at the top, perhaps because the pressure to publish is greater there than anywhere.

Ioannidis osoitti, missä maissa tuotetaan suhteellisesti eniten harhaanjohtavaa tutkimusta. Yhdysvallat on johdossa, mahdollisesti koska siellä paine julkaista on suurempi kuin missään muualla.

Why, asked Ioannidis, at the end of his talk are we doing science? Contentment with a system that encourages the publication of studies that are mostly misleading suggests that it’s about careers, grants, publications, and salaries. If it’s about a search for “truth” then we need more collaboration, less publishing of small and biased studies, and a heavy emphasis on reproducibility.

Ioannidis kysyi lopuksi, miksi tiedettä tehdään. Tyytyväisyys järjestelmään joka rohkaisee enimmäkseen harhaanjohtavien tutkimusten julkaisuun viittaa siihen, että kyse on urista, stipendeistä, julkaisuista ja palkoista. Mikäli halutaan etsiä ”totuutta”, tarvitaan enemmän yhteistyötä, vähemmän pienten ja harhaisten tutkimusten julkaisemista, ja vahvaa painotusta toistettavuudelle.

Mainokset

2 kommenttia

  1. potilas K sanoo:

    “It is simply no longer possible to believe much of the clinical research that is published, or to rely on the judgment of trusted physicians or authoritative medical guidelines. I take no pleasure in this conclusion, which I reached slowly and reluctantly over my two decades as an editor of The New England Journal of Medicine.” – Marcia Angell, M.D. http://c4ss.org/content/19098

    Ei ole enää mahdollista uskoa julkaistuun kliiniseen tutkimustietoon, tai luottaa luotettujen lääkärien tai hoitosuositusten mielipiteisiin. En ole tästä päätelmästä lainkaan hyvilläni, mutta tulin siihen hitaasti ja vastentahtoisesti ollessani The New England Journal of Medicinen päätoimittaja kahden vuosikymmenen ajan.”

    Tykkää

    • potilas K sanoo:

      http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=15364/type=1 ”BMJ:ssä julkaistussa tutkimuksessa oli mukana 462 britannialaisyliopistojen lehdistötiedotetta, niiden taustalla olevat vertaisarvioidut lääketieteen tai psykologian alan artikkelit ja lopputuloksena syntyneet 668 uutista.
      Tutkijat analysoivat teksteistä kolmea liioittelun tapaa eli suorien neuvojen antamista lukijoille, syy-seuraussuhteiden tekoa korrelaatioista ja eläin- tai solutason kokeiden tulosten johtamista väestöä koskeviksi päätelmiksi.
      Kaikkiaan 40 prosenttia lehdistötiedotteista sisälsi suoria ohjeita lukijoille muuttaa käyttäytymistään alkuperäisiin tiedeartikkeleihin verrattuna. Tiedotteista 33 prosenttia tarjosi syy-seuraussuhdetta osoittavia väitteitä ja 36 prosenttia yleisti eläin- tai solutason kokeiden päätelmiä myös ihmisiä koskeviksi tiedoiksi alkuperäiseen tutkimusartikkeliin nähden.”

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tilastot

  • 147,389 käyntiä
Follow Hypotyreoosi-info on WordPress.com
%d bloggers like this: